Mikä on oman aikasi arvo?

Minkä arvoisena pidät omaa aikaasi? Tarkoitan tällä sitä aikaa, joka on pyhitetty vain ja ainoastaan sinulle. Sen ajan ei tarvitse tuottaa mitään. Ei mitään muuta kuin hyvää fiilistä. Jokaisella tulisi olla jokin asia tai tekeminen, jonka pariksi voi uppoutua ilman sen suurempaa tavoitteellisuutta. Enemmän tarvittaisiin niitä hetkiä, jolloin ei pidä suorittaa. Kahvihetki ystävän kanssa. Kävelylenkki metsään koukuttavan äänikirjan kera. Oma lemppari on Netflix & chill. 😀 Parasta mitä tiedän, on kääriytyä villasukat jalassa sänkyyn ja tuijottaa monta tuntia hömppäsarjoja netistä. Täysin aivot narikkaan -meininkiä, mutta aivan täydellistä vastapainoa arjen velvoitteille.

Mika on oman aikasi arvo

Oma aika jää usein arjen kiireiden jalkoihin

Työskentelen parhaiten pienen paineen alla. Kiire ja aikataulut jopa jollain tasolla kiehtovat minua ja saan siitä mielihyvää, kun selviydyn arjen tiukoista tilanteista. Pitkittyessään kiire kuitenkin aiheuttaa ahdistusta. Silloin sitä tilaa haluaisi raivata villasukille ja Netflixille. Jokin balanssi tähän(kin) asiaan olisi löydyttävä. Olen kuitenkin ääripäiden ihminen. Rakastan kiirettä ja hyvää painetta. Vastapainoksi kaipaan täysin flegmaattista meininkiä.Mika on oman aikasi arvo

Mikä on oman aikasi arvo?

Ikä on pehmentänyt minua. Muutamia vuosia sitten olin aivan varma, että minusta tulee menestynyt uranainen. Olen aina pitänyt itseäni ahkerana ja aikaansaavana. Voisinko olla jotain muutakin. Jos olen jotain ymmärtänyt ja osannut ottaa virheistäni opiksi on se, että omaa aikaa on oltava. Se mitä oma aika kellekin tarkoittaa, on yksilöllistä. Elämä on tosissaan tässä ja nyt. En oikeasti halua herätä vuosien päästä ja havahtua siihen, että juna meni jo.

Nyt kohta vuosi täysipäiväistä yrittäjyyttä takana ja tosissani mietin, haluanko tätä tahtia vetää koko loppuelämäni. Lapset ovat pieniä vain hetken. Olen alkanut tietoisesti hidastamaan. Tekemään valintoja arjessa, jotta aikaa on olla läsnä perheelle ja ystäville. Omaa treeniaikaa olen ottanut myös. Sen ajan ottaminen on ollut jostain syystä kaikista vaikeinta. Se on kuitenkin asia, jonka olen itselleni ja keholleni velkaa. Tässä olen ainakin nämä tammikuun pari ensimmäistä viikkoa onnistunut. 🙂

Itsensä priorisoiminen ykköseksi. Se on vaikeaa. Joudun käymään tätä ”arvokeskustelua” itseni kanssa melkein päivittäin. Jos sitä aikaa ei erikseen itselleen ota, ei sitä kukaan tule sinulle tarjoamaan. Marttyyriksi on helppo heittäytyä. Se on paljon helpompaa kuin ottaa vastuu omasta elämästä. Pitää ottaa vastuu siitä, ettei voi sanoa kaikkeen kyllä. Vastuunotto omasta kalenterista (varsinkin jos olet oman itsesi herra) on erityisen tärkeä asia oppia. Kapasiteettimme kun on rajallista. Kriiseilyn myötä olen tajunnut tämän oman jaksamisen rajallisuuden. Ja toki elämän. Aika kuluu koko ajan.

Tosi diippiä, mutta tuskin kovin moni kuolinvuoteellaan surkuttelee tekemättä jääneitä työasioita. Tuskin muistellaan, että olinpas minä ahkera, mutta harmittaa, kun en sitä yhtä projektia saanut vietyä loppuun. Uskoisin, että ne harmituksen aiheet löytyvät pieleen menneistä ihmissuhteista, liiasta työnteosta, kokematta jääneistä elämyksistä. Olisinpa matkustellut. Olisinpa aloittanut sen uuden harrastuksen. Olisinpa ollut enemmän kotona läsnä. Olisipa ollut enemmän aikaa katsoa villasukat jalassa Netflixiä.

Kuinka arvokkaana sä pidät omaa aikaasi?

Mika on oman aikasi arvo

Rauhallista loppuviikkoa!

-Noora

Lue myös:

Uusi vuosi 2018 – olen valmis //Hyvinvointi on jokaisen omissa käsissä //Miten voida paremmin arjessa? //Kun väsymys ottaa vallan

Kiitos kuvista: Monna  / Kuvauspaikka: Hyvinvointistudio Lupaus (jossa olen valmentajana)

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

5 kiloa veks – mitä nopeammin sen parempi?

Tammikuussa ruoskitaan kehoa oikein huolella. Kaikki ne suklaarasiat, laatikot ja kinkut on saatava hikoiltua pois nyt, mutta mieluiten heti. Ensin on vedetty kuukausi aivan ranttaliksi pikkujoulujen, joulujen ja uuden vuoden kekkereissä ja sitten tammikuussa on kurinpalautuksen aika. Usein tätä dieetti-ilottelua kestää parista viikosta kuukauteen ja sitten se on kuin muisto vain. Ja tämä kuvio toistetaan joka vuosi.

5 kiloa veks!

Onko sinullakin 5 kilon syndrooma? Tämä 5 kiloa on jännä juttu. Koska se on aina ajankohtainen. Painoit sitten 60, 70 tai 80 kiloa. Aina voi sen viisi kiloa ottaa pois. No jos haluaa sen vitosen pois ei siinä mitään, mutta onko kaikki keinot niiden poistamiseksi sallittu? Tämän päivän ongelmana on ehkä enemmän se, että ääripäät kiinnostavat. Aina täytyy mennä joko täysillä tai ei ollenkaan. Sitä keskitietä ei löydetä tai haluta löytää. Koska meillä on vain yks elämä ja mitä näitä ny oli.

Elämän mittaisia muutoksia

Liikunta ei niitä rasvoja sinun lanteiltasi sulata. Ellet sitten juokse maratonia joka päivä. Toki liikkumisesta on monia hyötyjä ja se on painonpudotuksessa iso tuki, mutta sitä harrastamalla ei pelkästään laihdu. Vaikka olisihan se kiva. On helpompaa sitoutua käymään salilla kolmesti viikossa, kuin tehdä oikeita valintoja ruuan suhteen 4-5 kertaa päivässä – joka ikinen päivä.

Haluamme pikavoittoja. Uhkapeleissä ja elämässä ylipäätään suositellaan riskinottoa. Se ei pelaa, joka pelkää. Laihduttamiseen ja painonhallintaan tämä ei kuulu. Se on perusvarmaa tekemistä. Tasaisen tehokasta meininkiä. Laihtua voi aivan hyvin nopealla ja brutaalilla tavalla, mutta onko se pysyvää? Elämäntapamuutos on hidasta, mutta meinaa nimensä veroisesti sitä, että elämäntavoissa on tehtävä elämän mittaisia muutoksia.

Mitä enemmän teet töitä sitä enemmän kassaan kilahtaa euroja. Tämä on meihin sisäänrakennettua. Mitä enemmän rehkit, sitä enemmän saat elämässäsi aikaan. Kilojen karistamiseen pätevät aivan toiset säännöt. Painonpudotuksessa parhaimpia tuloksia ei saa se, joka treenaa eniten ja syö vähiten. Pussikeittodieetillä saat kyllä kilot veks alta aikayksikön. Mitä onkaan elämä keittokuurin jälkeen? Useimmiten jälkitilanne on plus miinus nolla, usein jäädään jopa plussalle. Oikotietä onneen ei ole, eikä se onni varsinkaan löydy sieltä pussikeitoista. Tai edes 5 kilon päästä. Jokaisella on omat motiivinsa laihduttaa ja se jokaiselle sallittakoon. Muista kuitenkin miettiä keinoja, joilla pyrit päämäärääsi, jooko. Olisiko järkevämpää miettiä sellaista kestävää kehitystä myös oman kehon kohdalla. 🙂

Kuva : A-Lehdet / Johanna Myllymäki

Lempeää viikon alkua!

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Uusi vuosi 2018 – olen valmis!

Vuosi 2017 jäi nyt taakse ja on aika aloittaa uusi vuosi 2018! Ajattelin ensin, että kirjoitan postauksen viime vuodesta. Vähän niinkuin tilinpäätöksen. Mutta tiedättekö, en jaksa liikoja miettiä enää mennyttä. Olen ihan valmis kääntämään uuden sivun elämässäni. Edellinen vuosi oli haastava. Sisälsi paljon luopumista, pettymyksiä, surua. Vastapainoksi vuosi toi tullessaan paljon ihania, uusia asioita. Listasin alle, mitä aion tehdä tänä vuonna toisin.

Vähennän somea

Some. Instagramit sun muut ovat vieneet aivan liikaa aikaa arjesta. Olen ajattelut, että siellä pitää olla ja tuottaa jatkuvasti sisältöä. Toki ammatti-somettajien tarvitsee tykittää suunnitelmallisesti sisältöä menemään all the time, mutta tarvitseeko minun? Paineet tähän ovat tulleet ihan omasta päästäni.

Blogin kohtalo on myös toinen juttu, jota mietin. Onko portaalissa kirjoittaminen mun juttu? Täällä koen enemmän paineita postata enemmän. Oma tahtotila on kirjoittaa merkityksellisistä asioista, vähän syvempää tavaraa sekä aika ajoin myös treenivinkkejä. Tässä haen vielä itseäni. 🙂

Nämä olivat viime vuoden kolme luetuinta postausta FitFashionin puolella:

1 Etkö saa tehtyä yhtään punnerrusta?

2 Kroppa timmiksi kahvakuulatreenillä

3 Napakka pakaratreeni kotiin tai salille

Opettelen sanomaan ei

Olen hirmuisen huono tässä. Koen aina, että minun on pakko auttaa kaikkia. Kaikki työjutut on otettava vastaan vaikken hyötyisi niistä suuremmin. Nyt joku roti tähän. 🙂 Aion keskittyä muutamaan asiaan, jotta voin itse paremmin ja haluan viettää myös vapaa-aikaa. Kaikkeen ei tarvitse sanoa joo.

Omat treenit

Ensimmäinen vuosi hyvinvointialan yrittäjänä takana ja olen itse treenannut vähemmän kuin vuosiin. Olen laittanut kaiken muun itseni edelle. Raivaan kalenterista itselleni viikoittain kolme liikunnallista hetkeä, jolloin käyn päästelemässä höyryjä. Ei ole väliä onko se kuntosalia, joogaa, juoksulenkki, whatever. Ja kyllä mä haluaisin vetää niitä leukoja. Ehkä niitä pitäisi myös treenata. 🙂

uusi vuosi 2018

Keskity nainen!

Tähän liittyy myös pohdintani siitä, olenko sittenkään uraihminen. Siis sellainen, joka systemaattisesti haluaa edetä ja kehittää jotakin uutta. Vaikka yrittäminen oli minulle suuri unelma, on todellisuus aika karua. Vaikka ajallisesti vietän esimerkiksi poikani kanssa enemmän aikaa kuin ikinä ollessani työelämässä, onko se laatuaikaa? Ajatuksia työstä ei vain saa sormia napsauttamalla pois. Yritän tässä kohtaa olla vahvempi ja ajatella pidemmällä tähtäimellä, mikä on kannattavaa ja mikä ei. Otan ihan muutaman ”projektin”, johon keskityn ja merkkaan vapaapäivät kalenteriin. Koska niitäkin on oltava. Mä en myöskään halua olla se tyyppi, joka on aina töissä.

Nautin elämästä (lisää reissuja kiitos)

Tyttöjen kanssa ollaan lähdössä viettämään mun 30-vuotisjuhlia jonnekin Eurooppaan keväällä. Näiden reissujen ja elämysten takia täällä ollaan. Missään muualla ei pääse irti töistä ja arjen huolista kuin reissun päällä. Pääseekö siellä karkuun myös kolmenkympin kriisiä? Matkustelu on ihan järjettömän rikastuttavaa. Siihen sijoitetut rahat saa aina moninkertaisesti takaisin.

Olen ollut nyt viikon verran joululomalla ja olen pitkästä aikaa tehnyt ihan normaaleja asioita. Nukkunut pitkään, tuijottanut tuntikausia Netflixiä, istunut ystävillä iltaa..Nämä on niitä juttuja, mitä mulla on ollut ikävä. Näitä tänä vuonna lisää, kiitos.

uusi vuosi 2018

Hyvinvoivaa Uutta Vuotta 2018!

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram