Elämästä nauttiminen kielletty.

Elämän pitäisi olla ihmisen parasta aikaa. Täällä Suomessa se kuitenkin tuntuu olevan yhtä kärsimystä ja suorittamista. Raadetaan nyt ja nautitaan sitten eläkkeellä. Kannattaako sitä nautiskelua sinne asti säästää, koska eihän sitä tiedä tuleeko niitä eläkepäiviä edes näkemään. Myönnän itsekin aika ajoin sortuvani tähän malliin, eli suoritan koko ajan jotain.

Erinäisten asioiden suorittaminen alkaa aamulla heti herättyä ja loppuu siihen kun ummistan silmäni illalla. Jos joku kysyy, mitä kuuluu, vastataan yleensä ”kiire on” ja puuskutetaan vielä päälle. Koko ajan on niin, kiire, ettei mitään kerkiä tekemään. Kehtaisko sitä edes vastata työkaverille, että mulla menee elämässä nyt tosi hyvin ja, että nautinkin vielä elämästä! Ei tarvitsisi varmaan odotella enää seuraa kahvihuoneeseen.

Elamasta nauttiminen kielletty

Punttipirkko ei tanssi, eikä venyttele

Havahduin tähän asiaan pitkästä aikaa viime viikolla, kun olin pelokkaana astelemassa tankotanssitunnille, jonne uskaltauduin toista kertaa (eka kerta oli parisen vuotta sitten). Olen koko ikäni ollut suhteellisen heikko kaikessa, missä tarvitsee koordinaatiota, kehonhallintaa tai minkäänlaisia tanssillisia kykyjä. Olen aina kategorionut itseni perinteiseksi punttipirkoksi, joka ei muuksi muutu. Punttipirkko ei venyttele, eikä tanssi. Kuntosalilla käydään viikosta ja vuodesta toiseen ja lopulta alkaa kyllästyttää. En ole esimerkiksi voinut mennä joogaan tiistaina, koska sitten olisi mennyt treeniohjelma jotenkin piloille. Välillä sitä oikein havahtuu omaan typeryyteensä.

Kadotin itse juuri tästä syystä liikunnan ilon hetkeksi. Käyn kolmesti viikossa salilla, koska niin vaan täytyy tehdä. Täytyy suorittaa tämä ohjelma läpi tai muuten ei tule tulosta. Spontaaneihin harrasteisiin ei ole varaa, koska olen tehnyt jo liikuntasuunnitelman kalenteriin tälle viikkoa.

On siis tuttu juttu itsellenikin, että aamulla herätään töihin, tehdään samat asiat aamulla, samassa järjestyksessä. Töissä kerätään suoritteita ja ollaan mahdollisimman tehokkaita. Iltapäivällä napataan lapsi tarhasta ja mennään tekemään päivällistä. Syömisen jälkeen kuntosali, ai tänään oli jalkapäivä. Ei yhtään huvittaisi, mutta mennään nyt kun ohjelma niin sanoo. Sama suoritusten ketju toistaa itseään päivästä toiseen.

Iso joukko suomalaisista liikkuu olemattoman vähän. Jos ajatellaan, että verenmaku suussa kuntosalilla heiluminen tai porrasjuoksu on kaikkien pala kakkua, niin metsään mennään. Vaikka itsekin suosittelen liikunnan aikatauluttamista ja kalenteroimista ennakkoon, pitää jättää tilaa myös elämän elämiselle. Sali ei kiinnosta tänään, mutta voisin mennä kaverin kanssa pelaamaan sulkapalloa tai perheen kanssa pyöräretkelle. Kaikki aika pois sohvalta on kotiinpäin. Jokaisella otetulla askeleella on merkitystä. Liikunta saa myös olla kivaa ja sen ei tarvitse aina noudattaa jotakin ennaltamäärättyä suunnitelmaa. Liikunta on parhaimmillaan sitä, ettei se tunnu suoritukselta muiden joukossa, vaan se tuntuu aidosti hyvälle. Niinkuin esimerkiksi temppuilu lasten leikkipuistossa = liikuntaa.

Elamasta nauttiminen kielletty

Elamasta nauttiminen kielletty

Mutta mennäänpä takaisin tankotanssitunnille. Olin pelännyt sitä häpeän tunnetta, jonka varmasti tulisin kokemaan tunnilla, koska olinhan jo aiemmin ajatellut olevani huono kaikessa, mikä liittyy liikkuvuteen, kehonhallintaan sekä tanssitaitoihin. No eihän se tunti ihan nappiin mennyt, mutta se ei ole asian pointti. En katsonut koko tunnin aikana kelloa, koska minulla oli aivan älyttömän hauskaa. Pääsin todella irtaantumaan kaikesta stressistä ja opin taas pitkästä aikaa nauramaan itselleni. En lannistunut, vaikken kyennyt juuri mihinkään ja tunnin jälkeen koko kehoni on täynnä mustelmia.

Oli jotenkin siistiä aloittaa ihan alusta. Kuntosalilla olen käynyt vuosikaudet ja vaikka siellä voi varioida treenejä vaikka millä mitalla, niin joskus tarvitsee jotain ihan muuta. Löytyi taas se kipinä liikuntaan, itsensä ylittämiseen ja uuden oppimiseen. Ja tiedättekö mitä, aion mennä tankoilemaan vielä uudestaan. Silläkin uhalla, että olisin edelleen ihan p*ska.

Elamasta nauttiminen kielletty

Ei suoriteta ihan koko aikaa, eihän? 🙂

-Noora

 

Kriisiä pukkaa!

Moikka. Olen Noora, 28-vuotta vanha, paino sanalla VANHA. Ikäkriisiä pukkaa, koska tänään sitä taas tajusi, että ei tästä enää nuorennuta. Kriiseilyä on siis ilmassa, mutta toisaalta se ei ole välttämättä huono asia. Kriiseilyn ja jahkailun pohjalta syntyi myös tämä yritys.

Vaikka ajatuksen ja haaveilun tasolla oma hyvinvointiyritys on ollut mielessä jo parisen vuotta, niin se näkee päivänvalon vasta nyt. Rehellisesti syynä siihen on ollut pelko. Mitä jos epäonnistun? Uuden syntyminen vaatii aina ensin luopumista jostain. Minun kohdallani se tarkoitti luopumista tutusta ja turvallisesta. Pitäisi myös päästää irti pelosta. Uskaltaa luottaa omaan ideaan ja siihen, että kaikki sujuu hyvin. Ja jos ei suju, niin en siihen tule kuolemaan.

Kriisia pukkaa

Itse en todella ole aina ollut liikunnan ja salaatin suurkuluttaja. On ollut aikakausi, jolloin yöelämä ja epäterveelliset elämäntavat vetivät hieman liikaakin puoleensa. Painoa löytyi enemmän kuin olisi ollut tarpeen ja muutamatkin porrasaskelmat hengästyttivät.

Minussa on edelleen kaksi puolta: se hyvinvointia ylistävä ja superterveellisesti elävä Noora, mutta sitten löytyy se kilon irtokarkkipussin kanssa peiton alle kääriytyvä Noora. Minun tapani ei ole elää optimaalisesti vaan perusterveellisesti elämästä nauttien.

Kriisia pukkaa

Intohimojani ovat leipominen, hyvä ruoka, liikunta kaikissa muodoissaan sekä matkustelu. Liikunnan saralla innostun helposti uusista lajeista, mutta tämän hetken suosikit on jooga, juoksu sekä kahvakuulailu. Muodikasta olisi myös ilmoittaa tähän väliin noudattavansa jotakin ruokavaliota, mutta tällaisille tavallisille ihmisille ei taida kategoriaa löytyä. Lautasmalli toimii ja vegeruoka on hyvää, mutta lihaakin eksyy lautaselle silloin tällöin. En ole ikinä tehnyt raakakakkua enkä ymmärrä superfoodeista mitään. Silti koen eläväni ihan tasapainoista elämää.

Kriisia pukkaa

Tulen täällä blogissa säännöllisen epäsäännöllisesti turisemaan liikunnasta, hyvästä ruuasta sekä yleisesti mielessäni pyörivistä asioista. Ei turhan vakavaa asiaa ole tiedossa, mutta pohdintoja mitä hyvinvointi merkkaa juuri minulle. Ja se, että ihminen voi hyvin, pitää sisällään niin paljon muutakin kuin liikunnan & terveelliset syömiset.

Kiva jos eksyit lueskelemaan. 🙂

Noora