Elämästä nauttiminen kielletty.

Elämän pitäisi olla ihmisen parasta aikaa. Täällä Suomessa se kuitenkin tuntuu olevan yhtä kärsimystä ja suorittamista. Raadetaan nyt ja nautitaan sitten eläkkeellä. Kannattaako sitä nautiskelua sinne asti säästää, koska eihän sitä tiedä tuleeko niitä eläkepäiviä edes näkemään. Myönnän itsekin aika ajoin sortuvani tähän malliin, eli suoritan koko ajan jotain.

Erinäisten asioiden suorittaminen alkaa aamulla heti herättyä ja loppuu siihen kun ummistan silmäni illalla. Jos joku kysyy, mitä kuuluu, vastataan yleensä ”kiire on” ja puuskutetaan vielä päälle. Koko ajan on niin, kiire, ettei mitään kerkiä tekemään. Kehtaisko sitä edes vastata työkaverille, että mulla menee elämässä nyt tosi hyvin ja, että nautinkin vielä elämästä! Ei tarvitsisi varmaan odotella enää seuraa kahvihuoneeseen.

Elamasta nauttiminen kielletty

Punttipirkko ei tanssi, eikä venyttele

Havahduin tähän asiaan pitkästä aikaa viime viikolla, kun olin pelokkaana astelemassa tankotanssitunnille, jonne uskaltauduin toista kertaa (eka kerta oli parisen vuotta sitten). Olen koko ikäni ollut suhteellisen heikko kaikessa, missä tarvitsee koordinaatiota, kehonhallintaa tai minkäänlaisia tanssillisia kykyjä. Olen aina kategorionut itseni perinteiseksi punttipirkoksi, joka ei muuksi muutu. Punttipirkko ei venyttele, eikä tanssi. Kuntosalilla käydään viikosta ja vuodesta toiseen ja lopulta alkaa kyllästyttää. En ole esimerkiksi voinut mennä joogaan tiistaina, koska sitten olisi mennyt treeniohjelma jotenkin piloille. Välillä sitä oikein havahtuu omaan typeryyteensä.

Kadotin itse juuri tästä syystä liikunnan ilon hetkeksi. Käyn kolmesti viikossa salilla, koska niin vaan täytyy tehdä. Täytyy suorittaa tämä ohjelma läpi tai muuten ei tule tulosta. Spontaaneihin harrasteisiin ei ole varaa, koska olen tehnyt jo liikuntasuunnitelman kalenteriin tälle viikkoa.

On siis tuttu juttu itsellenikin, että aamulla herätään töihin, tehdään samat asiat aamulla, samassa järjestyksessä. Töissä kerätään suoritteita ja ollaan mahdollisimman tehokkaita. Iltapäivällä napataan lapsi tarhasta ja mennään tekemään päivällistä. Syömisen jälkeen kuntosali, ai tänään oli jalkapäivä. Ei yhtään huvittaisi, mutta mennään nyt kun ohjelma niin sanoo. Sama suoritusten ketju toistaa itseään päivästä toiseen.

Iso joukko suomalaisista liikkuu olemattoman vähän. Jos ajatellaan, että verenmaku suussa kuntosalilla heiluminen tai porrasjuoksu on kaikkien pala kakkua, niin metsään mennään. Vaikka itsekin suosittelen liikunnan aikatauluttamista ja kalenteroimista ennakkoon, pitää jättää tilaa myös elämän elämiselle. Sali ei kiinnosta tänään, mutta voisin mennä kaverin kanssa pelaamaan sulkapalloa tai perheen kanssa pyöräretkelle. Kaikki aika pois sohvalta on kotiinpäin. Jokaisella otetulla askeleella on merkitystä. Liikunta saa myös olla kivaa ja sen ei tarvitse aina noudattaa jotakin ennaltamäärättyä suunnitelmaa. Liikunta on parhaimmillaan sitä, ettei se tunnu suoritukselta muiden joukossa, vaan se tuntuu aidosti hyvälle. Niinkuin esimerkiksi temppuilu lasten leikkipuistossa = liikuntaa.

Elamasta nauttiminen kielletty

Elamasta nauttiminen kielletty

Mutta mennäänpä takaisin tankotanssitunnille. Olin pelännyt sitä häpeän tunnetta, jonka varmasti tulisin kokemaan tunnilla, koska olinhan jo aiemmin ajatellut olevani huono kaikessa, mikä liittyy liikkuvuteen, kehonhallintaan sekä tanssitaitoihin. No eihän se tunti ihan nappiin mennyt, mutta se ei ole asian pointti. En katsonut koko tunnin aikana kelloa, koska minulla oli aivan älyttömän hauskaa. Pääsin todella irtaantumaan kaikesta stressistä ja opin taas pitkästä aikaa nauramaan itselleni. En lannistunut, vaikken kyennyt juuri mihinkään ja tunnin jälkeen koko kehoni on täynnä mustelmia.

Oli jotenkin siistiä aloittaa ihan alusta. Kuntosalilla olen käynyt vuosikaudet ja vaikka siellä voi varioida treenejä vaikka millä mitalla, niin joskus tarvitsee jotain ihan muuta. Löytyi taas se kipinä liikuntaan, itsensä ylittämiseen ja uuden oppimiseen. Ja tiedättekö mitä, aion mennä tankoilemaan vielä uudestaan. Silläkin uhalla, että olisin edelleen ihan p*ska.

Elamasta nauttiminen kielletty

Ei suoriteta ihan koko aikaa, eihän? 🙂

-Noora

 

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

2 vastausta artikkeliin “Elämästä nauttiminen kielletty.”

  1. Kiitos ajatustesi jakamisesta, Noora! Liikunnan käsitteleminen eri tavalla kuin kaiken muun elämän… voihan sitä yrittää, mutta miten säilyttää spontaaniuden pelkän liikunnan osalta, jos oma ajankäyttö on muutoin ohjelmoitua viimeisen varttituntiin saakka??

    Haluan jakaa toisenlaisen kokemuksen: en ole erityisen pedantti noudattamaan aikatauluja, joten en ole niitä kerännyt myöskään vapaa-ajalleni. Viikolleni mahtuu yleensä kolmesta neljään suunnitelmallista iltamenoa eivätkä nekään kuin osaksi iltaa: muuten kalenterissa on tyhjää, tyhjää, tyhjää… Yllättäen tämä ei estä tekemästä liikuntaa säännöllisesti, joskin vaihtelevalla koostumuksella, mikä omalla kohdallani tarkoittaa uintia, joogaa, karatea, seinäkiipeilyä, futsalia ja koiran kävelyttämistä.

    Suunnitelmallisuuden puutteesta huolimatta harjoitteiden kanssa on mahdollista mennä överiksi: endorfiinit koukuttavat! Vuosi sitten jokin yhdistelmä päivittäistä hot joogaa (suosittelen *lämpimästi* Yoga Nordicin upeaa tarjontaa Vantaan Tammistossa ja Helsingissä Liisankadun nurkalla!), karaten kaatumisharjoituksia tatamilla, uinnin intervalliharjoituksia ja huonoa työergonomiaa uudella asiakkaalla laukaisivat hartiakrempan, jonka korjaamiseen meni yli puoli vuotta.

    Nyt siis onkin miettimistä siinä, että jo tavaksi tullut jokakeväinen hurahtaminen hot joogaan ei johda yli-innokkaaseen liikkuvuuden ja joustavuuden hakemiseen samalla kun kerään toisissa lajeissa harjoitteita, joissa esim. voimaa ei pitäisi käyttää liikkuvuuden äärilaitamilla. Mm. seinäkiipeilyssä tämä merkitsee yhden käden varaan putoamisten jättämistä hyvällä ja tyytymistä aloittamaan sama seinäosuus aina alusta.

    Vaikka joskus liiallinen hyvä olo voi harhauttaa tekemään liikaa liian nopeasti,
    koen oman liikkumiseni kohottavan sekä mielialaa että elämänlaatua. Samaa en voisi sanoa, jos liikkumiseni olisi keskittynyt liikunnalle varattuihin kalenterislotteihin, tarkkojen tavoitteiden saavuttamiseen, suoritteiden kellottamiseen tai syketason monitorointiin. Tehköön niin kuka ajattelee siitä jotain lisäarvoa ammentavansa.

    • Kiitos kommentista. Sepä onkin pulmallista, kun koko muu elämä on täynnä aikatauluja ja ”pakollisia” asioita, niin miten osaa asennoitua vapaa-aikaan ja liikunnan harrastamiseen siten, että siitä nauttii eikä se tunnu suorittamiselta.

      Osa hurahtaa liikuntaan tai uusiin lajeihin ja vetää homman överiksi. Itse tosin kuulun juuri näihin, jotka joutuvat miettimään päivät valmiiksi, milloin liikunnan harrastaminen on mahdollista, ilman että tarvitsee tinkiä yöunista. Välillä sitä oikein joutuu pakottamaan itsensä liikkeelle (koska kalenteri ei anna myöten spontaaneille liikuntatuokioille), mutta haluaisin säilyttää liikunnan ilon ja valinnan vapauden. Ja valinnan vapaushan minulla on, mutta jotenkin sitä jumiutuu niihin samoihin kaavoihin, että näin on pakko treenata, koska näin olen aina treenannut. Ja eihän tässä iässä enää kannata opetella mitään uutta, koska en kumminkaan opi. ?

      Näihin överi-tyyppeihin palatakseni vielä, minusta on hienoa , että liikuntaan hurahtaa ja sitä ei tarvitse enempää suunnitella. Siinä on myös kääntöpuolensa, eli liika on liikaa , jopa liikunnassa. Ehkä nämä ”hurahtajat” tarvitsisivat sitä suunnitelmallisuutta eniten. Kaikki ominaisuuksia ei voi kehittää samalla kertaa ja keho tarvitsee myös lepoa. Näille tyypeille ehkä näiden lepopäivien kalenterointi olisi oleellista sekä hieman ajatusta siihen, että mitä kaikkea on järkevää treenata ja missä määrin. Tämä tietenkin syö spontaaniutta, mutta jos sillä välttyy vammoilta, niin on varmasti sen väärti.

      Liian vähän liikuntaa on huono, samoin jos sitä on liian paljon. Se on se tylsä kultainen keskitie, mikä olisi oleellista löytää. Pointtina kuitenkin se, että pitää tehdä niitä asioita mistä nauttii, eikä niitä, mitä PITÄÄ tai mitkä sattuu olemaan milläkin hetkellä trendikkäitä. Ei siis vedetä övereitä, mutta ei jäädä sinne sohvan pohjallekaan!

      Yoga Nordic on muuten ihan huippu! Itsekin käynyt siellä joogailemassa. ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta