NOORAN TREENISSÄ: LAIHDUTTAJAN PAHEET

Viikko sitten aloitin noin kuukauden mittaisen sokerittoman ruokavalioni, joka käytännössä rajaa pois kaikki yleiset herkut sekä tietenkin alkoholin. Alkuperäinen tarkoitukseni oli myös pysyä erossa maitosokerista, mutta voima minussa ei ollut tällä kertaa riittävän vahva, joten muunsin dieettini totaalikieltäytyjästä kohtuukäyttäjäksi. Täytyy myös sanoa, että todella hämmästelen niitä ihmisiä jotka pystyvät vetämään pitkiä kisadieettejä ja hurjia kuivatuskuureja. Näillä ihmisillä täytyy olla valtavan tahdonvoiman ja organisointikyvyn lisäksi massiivinen määrä muita mielihyvää tuottavia asioita elämässään. Ja nyt tarkoitan tietenkin muita kuin ruokaa.

Herkuista kieltäytyminen on ollut ainakin toistaiseksi vielä melko helppoa. Hankalampaa on ollut keksiä uusia kasvisruokavalioon sopivia sapuskoita. Kananmunaa menee melkein enemmän kuin laki sallii ja samoin omenoita on uponnut välipalan muodossa aika kiitettävä määrä. Toki uusiakin ihastuksia on tullut ja esimerkiksi munakoisoa tekisi mieli laittaa mukaan joka annokseen. Falafel oli yllättävän hyvää kamaa, mutta vielä toistaiseksi vatsa vierastaa sitä. Voin vain kuvitella miltä tuntuu siirtyä kasvisruokavaliosta lihansyöjäksi, kun tällainenkin siirtymä tuottaa hetkittäin turruttavaa ja turvottavaa tuskaa.

PALKINNOISTA PARHAIN

On hyvä olo. Enkä edes valehtele. Jo 10 päivää ilman pahempia myrkkyjä näkyy heti ernegiatasojen nousuna ja ylipäätään parempana olona. Painoa tippui viikossa melkein pari kiloa ja uskon että se suunta on jatkossakin alaspäin. Treenaamista olen jättänyt vähän vähemmälle muuttolaatikoita kanniskellessa, mutta lenkit lähtee yhtä sujuvasti kuin ennenkin. Kuitenkin sielu kaipaa ravintoa ja jotain kivaa on täytynyt (tai saanut) keksiä herkuttelun tilalle. Tein aiemmin palkintolistan sokerittomalle kaudelleni, mutta koska olen valitettavasti mullehetikaikkinyt- tyyppiä, olen jo toteuttanut kaikki listani asiat synttärimekon hankinnasta uuteen hiustyyliin. Eli uusia iloja ja innostuksen aiheita on pitänyt saada listaan lisää!

Olen huomannut, että omia oikeita ja aitoja iloja miettiessä pitää ennen kaikkea olla itselleen rehellinen. Palkinto ei ole palkinto, jos se ei tunnu siltä. Turha mennä kasvohoidosta hakemaan leffateatterin viehätystä. Minäkin otin pienen itsetutkiskeluhetken jonka tuloksena päätin antaa itselleni sitä mitä eniten tarvitsen:

nollausta ja irtiottoa

viihdykettä ja jotain makeaa

tarvitsin

Seiskan ja smoothien 😉

laihduttajan paheet

Mikä on sun paras palkinto itselles?

-Emma

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta