MILLAISTA ON OLLA SUPERÄITI JA YRITTÄJÄ ?

millaista on olla superäiti ja yrittäjä

Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki on reilassa? Koti on tiptop, työt rullaa ilman ongelmia ja lapsetkin on hoidettu käsikirjan mukaan. Ja koska oma hyvinvointi on tärkeää, jaksat myös treenata aktiivisesti ja luoda kuin tyhjästä terveellistä sapuskaa, jolla ruokit myös naapurien lapset.

Vaikka väsyttää, et tietenkään valita, koska #positivevibesonly

Arki puksuttaa jouhevasti eteenpäin ja sinulla on kaikki hallussa. Millaista on olla superäiti ja yrittäjä? You tell me?

Pakko myöntää, että viimeaikoina olen jaksanut tehdä vain murto-osan siitä, mihin yleensä pystyn. Treenit on minimissä, työt on minissä ja sitä myötä rahat on minimissä. Näiden lisäksi sosiaaliset suhteet ovat minimissä, niin kotona kuin sen ulkopuolella. Olen alkanut epäillä itseäni. Onko tässä kaikessa mitään järkeä?

JAKSAMISEN ÄÄRIRAJOILLA TÄSSÄ ELÄMÄN VUORISTORADASSA

Välillä saan hirmuisesti aikaiseksi ja koen, että kaikki on mahdollista. Ja sitten tulee se aika, kun tekisi heittää ne kuuluisat hanskat tiskiin ja haistattaa paskat KAIKELLE ja KAIKILLE! Tänä aikana en jaksa somea (siellä ne kaikki superihmiset vaan taas näyttävät mitä kaikkea ovat saaneet aikaiseksi) enkä myöskään ihmisiä livenä.

Joten en tiedä millaista on olla superäiti ja yrittäjä. Tiedän ainoastaan millaista on havitella sitä.

Tuleeko koskaan aikaa jolloin voin olla itsestäni ylpeä ja osaan olla tyytyväinen. Tuleeko ajankohta, jolloin voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, enkä aina pode huonoa omaatuntoa riippuen siitä,  missä olen. Pienten lasten äidit osaavat varmasti allekirjoittaa sen raastavan riittämättömyyden tunteen ollessaan poissa kotoa. Aina jäät jostain paitsi.

millaista on olla superäiti ja yrittäjä

HUONO ÄITI EI JAKSA VÄRITTÄÄ

Nostan hattua yksinhuoltajille. En käsitä, miten pystytte pyörittämään arkea ja tekemään samalla töitä. 🙂 Minulla on vielä helppo tilanne, kun lapsi asuu luonani vuoroviikoin.

Tämä työ on ehkä imaissut minua hieman liikaa. Olen antanut sen ottaa liian ison roolin elämässäni. Olen ihan itse nostanut riman omalle tekemiselle niin korkeaksi, että sinne on mahdoton yltää. Pitää koko ajan näkyä somessa, kehittyä valmentajana, hankkia asiakkaita sekä ylittää olemassaolevien asiakkaiden odotukset joka kerta. Tavoitettavissa olet tietenkin 24/7.

Instagramin vihermehut ja smoothie bowlit kääntävät vain veistä haavassa, kun itse vedät jo ties monetta protskupatukka -lounasta autossa. Lapsen harrastukset, turnaukset sekä eskariin muistettavat asiat yhdistettynä kahden kodin väliseen sukkulointiin. Ei riitä välillä kapasiteetti aivoissa.

Sitten tietenkin tämä aloittavan yrittäjän rahan haaliminen. Töitä tehdään vähän siellä sun täällä, joten pitää kyetä handlaamaan monta asiaa. Huono omatunto ja riittämättömyyden tunne seuraa joka puolelle. Kotona, kun lapsi pyytää sua värittämään, et jaksa. Haluaisit jaksaa, mutta et piru vie jaksa. Syyttelevä ääni pään sisällä kertoo sun olevan huono äiti. Hyvä äiti jaksaisi värittää.

SE JOKA VANHOJA MUISTELEE…

..sitä tikulla silmään? Tuntuu, että ainoat asiat mihin keskityn on tulevaisuus ja se mitä ennen oli. Mitä olisin voinut tehdä paremmin ennen ja missä voisin kehittyä paremmin tulevaisuuden kannalta. Ei sitä osaa arvostaa tähän hetkeen mennessä saavutettuja asioita. On helppo katsoa ulkopuolelta, miten joku muu menestyy. Moni saa sen näyttämään niin helpolta. On sitten eri juttu, onko se helppoa?

Suorittaminen on jotenkin liian helppoa. Jopa läsnäoloa voi suorittaa. Suorittamiselle pitäisi osata vetää rajat itse. Ne väittää, että jos kerran on palanut loppuun, on toka kerta helpompi. Edellisestä kerrasta jää jälki. Onneksi nykyään osaan olla hereillä ajoissa, ettei kiehu yli. Viime kevään ajatuksia voit lukaista täältä:

Kun suorittaja palaa loppuun? 

millaista on olla superäiti ja yrittäjä

MIKÄ ELÄMÄSSÄ ON TÄRKEINTÄ?

Pitäisi kuitenkin muistaa, että kaikista tärkein omaisuus on aika. Se kuluu jatkuvasti, se ei  odottele. Meillä on vain tämä hetki. Huomisesta ei tiedä. Koetan opetella elämään hetkessä, enkä murehdi aina menneestä tai tulevasta. Yritän olla tässä ja nyt.

Superäitiys ei tarkoita sitä, että on joka päivät mätsäävät vaatteet päällä eskariin mennessä. Ei pullan tuoksua. Ei hienoimpia leluja. Superäitiys on läsnäoloa. Ja eniten mä koen viime aikoina epäonnistuneeni just siinä. Jos mä tässä mokaan, ei millään bisneselämän saavutuksella ole mitään merkitystä.

Voiko ylipäätään olla super kauhean monella osa-alueella? Tarviiko edes olla? Milloin keskinkertaisuus tulee muotiin?

Noora

P.S. Ensi viikolla viimein mun blogi siirtyy Fitfashionille! Mahtavaa! Jännää! Infoan heti, kun homma on selvä.

Käy tykkäämässä ShapeUpin facebook-sivuista, niin saat tiedon uusista blogipostauksista. Facebookissa jaan myös vinkkejä liittyen hyvinvointiin. Löydät minut myös Instagramista. Siellä pääset seurailemaan personal trainerin arkea kuvien muodossa. Pistä seurantaan!

 

FitFashion

FitFashion on Suomen suurin ja paras aktiivisen elämäntyylin blogiyhteisö. Bloggaajien elämänmakuisista tositarinoista löydät motivaatiota ja ideoita arkeesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta