Mielenterveysviikko – onko masennus edelleen häpeä?

mielenterveysviikko

Mielenterveysviikko on vuosittain marraskuun lopulla (19.−26.11.2017) ja sitä on vietetty jo vuodesta 1974. Viikon tarkoituksena on tuoda esille ajankohtaisia teemoja liittyen mielenterveyteen. Tänä vuonna tarkastelun kohteena on ollut mielenterveys ja työ. Mielenterveyden sairauksien vuoksi ollaan toisiksi eniten pitkillä sairauslomilla. Mitä on hyvä mielenterveys? WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan (Mielenterveysseura.)

Masennus – onko se edelleen häpeä?

Onko edelleen häpeä sairastua masennukseen? Miten asia otetaan esille työpaikalla ja mitä jos jää pitkälle saikulle? Kuinka palata pitkän sairausloman jälkeen töihin? Tarvitaan helkutin hyvää esimiestyötä, jotta sairastunut voi ”hyvillä mielin” jäädä pois töistä. Puhumattakaan töihin takaisin palaamisesta.

”Pahimpina aikoina sitä oli niin väsynyt, että olisi halunnut vain autoa ajaessa laittaa silmät kiinni ja nukahtaa. ”

Masennus, josta myös itsellä on valitettavasti kokemusta ei näy päällepäin. Ei ne masentuneet välttämättä tule ase ohimolla kadulla vastaan. Sairastua tosin voi kuka tahansa. Se ei katso titteleitä, eikä siinä voida kisailla, kuka on lapsuudessa kärsinyt eniten.

Itse muistan sen häpeän tunteen, joka valtasi kun olin pahimmassa jamassa. Mikä helvetin oikeus mulla on olla rikki? Mulla on työ, perhe ja vakaa elämäntilanne. Kaikki mitä olen halunnut. Ja silti mikään ei tunnu miltään, paitsi paskalta.

mielenterveysviikko

Joten ole ystävällinen, älä vähättele toista. Ulkoisilla asioilla ei ole tekemistä mielenterveyden kanssa, eikä sitä voi ostaa. Ei masennuksen sairastumiseen tarvita ”lupaa.” Siihen ei saa oikeutta vain jos on asunut kadulla tai elänyt lapsuutensa alkoholistiperheessä. Siihen voi yhtä hyvin sairastua se kultalusikka perseessä syntynyt naapuri. On tiettyjä asioita, jotka nostavat todennäköisyyttäsi sairastua, mutta niin kuin sanottu, sairastua voi kuka tahansa.

Tämä aika on armoton. Suorita töissä, suorita vapaalla ja siltikään mikään ei riitä. Sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. Siellä esitellään täydellistä elämää, ilman säröjä. On hemmetin väsyttävää mennä koko ajan omien jaksamisen rajojen yli. Mutta voiko tässä maailmassa edes pysähtyä? Jos pysähdyn, niin maailma jatkaa kulkuaan ja jään tarpeettomaksi. Tarpeettomuuden ja riittämättömyyden tunne kalvaa mieltä jatkuvasti. Et saa tarpeeksi aikaan toimistolla, et kotona etkä saa harrastettua tarpeeksi kehittävää liikuntaa. Meditoidakin pitäisi. Olet huono. Mitä järkeä on edes nousta ylös  jos ei pysty suorittamaan ja olemaan hyödyksi?

Kulutusyhteiskunta kuluttaa myös meitä ihmisiä. Vaaditaan lisää, kovempaa ja tehokkaammin. En halua olla mukana enää kuluttamassa itseäni loppuun. Koetan olla viisaampi. Todennäköisesti en kuitenkin opi täysin. Mutta tiedostan. Kun sitä on kerran keittänyt tosissaan yli, osaa tarkkailla merkkejä. Että osaisi hiljentää ajoissa.

Sellaisia aatoksia.

Muista, sinä itse olet tärkein, joten pidä huolta. Meillä on vain tämä yksi elämä. Ja koska yksinäisyyttä on tässä maailmassa liikaa, niin pidetään myös toisistamme huoli. Ei saa jättää ketään yksin.

Pus.

-Noora

mielenterveysviikko

Edellisessä postauksessa jumpattiin kehonpainolla kotona:

Kehonpainotreeni aloittelijalle

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

noorakatariina

3 vastausta artikkeliin “Mielenterveysviikko – onko masennus edelleen häpeä?”

  1. itse olin lähes kaksi vuotta sairaslomalla koulusta. jätin edelliset opintoni ja nyt syksyllä aloitin uusissa opinnoissa. olen muille maininnut että olen esim. kuntoutusrahalla ja ollut sairaalassa, mutta en ole sanonut miksi. puhun tosi paljon mielenterveyden stigman poistamisen puolesta, mutta silti en itse halua sanoa uusille ystäville ja ihmisille, että hei olen masentunut. ”hullu”. eihän se tietenkään ole mikään pakko edes selvittää asiaa, mutta jos koskaan tulee ajankohtaiseksi… aika vaikea oli edes ylipäätään jäädä pois koulusta, olla yli vuoden eläen verorahoilla tekemättä mitään (kuntoutuen), tuli niin yhteiskunnan pohjasakka olo ihan itsestäni, läheiset onneksi ymmärsivät.

    • Ei sitä välttämättä halua eikä edes tarvitse huudella masennuksestaan uusille tuttaville. Ihana että läheiset ovat kuitenkin olleet tukemassa rankkaa taivalta. Ja toivottavasti kuntoutus auttoi ja sait työkaluja pitää itsestäsi huolta myös jatkossa. Uutta kohti vain ja armollisuutta. Tsemppiä opintoihin. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta