Bye bye Fitfashion!

Kauan on mennyt ennen kuin uskalsin avata blogin. Kirjoittaminen ja ylipäätään some on ahdistanut. Töitä on ollut myös hirmuisen paljon ja se on ollut todella hyvä asia. No mutta asiaan. Niin kuin otsikko varmasti sen kertoo, niin mun aikani Fitfashionilla on ohi. Minulla on ollut järjetön kevätsiivous menossa tässä parin kuukauden ajan. Ja tässä kohtaa tarkoitan kalenterin siivousta. Sitä myötä iso osa projekteista on saanut myös jäädä. Oma ongelmani on se, että innostun ihan simona kaikesta, mutta innostus laantuu myös nopeasti. En harkitse tekemisiäni, joten sinkoilen päätä pahkaa kohti uusia asioita.

Oli huikeaa päästä Fittarille kirjoittamaan.  Huomasin kuitenkin aika pian, etten jollain tapaa kuulu tänne. Älkää käsittäkö väärin, ihania tyyppejä jokainen. Mutta ehkä mä olen tällainen yksinäinen susi, joka haluaa puuhastella omiaan. Koin portaalissa bloggaamisen ahdistavana ja liian tuloshakuisena. Keskityin liikaa lukijoiden epätoivoiseen metsästämiseen ja unohdin, miksi alunperin aloitin kirjoittamaan. Ja tämä ahdistus on tullut ainoastaan omasta päästä. Koin huonommuutta, kun en voinut postata joka päivä. Ei ollut ammattilaisen ottamia kuvia, eikä klikkiotsikoita. Hirmuinen paine olla samanlainen kun muut, mutta silti jotenkin provosoiva ja erilainen.

Itseni etsimisen vuosi.

On kuulkaas kokeiltu yhteistyökuviota jos toista, dollarin kiilto silmissä. Suurin osa on mennyt mönkään. Somessa näyttää siltä, että kaikilla menee niin hemmetin lujaa. Rahaa ja ilmaista tavaraa tulee niin paljon, ettei ehdi kuluttaa. Kuuntelin parisen viikkoa sitten suorapuheisen Bettina Gräsbeckin instagram stooria, jossa hän otti kantaa sosiaaliseen mediaan ja siihen kuvaan mitä se luo. Nimenomaan siitä näkökulmasta, että jengillä näyttää menevän sairaan lujaa ja eletään sitä unelmaelämää. Jokainen uusi päivä on #parastajustnyt ja tykitetään huippuja projekteja ja kassassa kilahtaa jatkuvalla syötöllä. Todellisuudessa laskut on maksamatta ja luottokorttien limiitit on tapissa. Puhumattakaan omasta jaksamisesta. Järjetön touhuaminen ei välttämättä näy viivan alla. Kaikenlaisella kivalla puuhastelulla ei maksella vuokria, lainan lyhennyksiä, lapsen harrastuksia, saati niitä omia.

Nuo Bettina Gräsbeckin sanat kantautuivat korviini juuri oikealla hetkellä. Palaset loksahtivat kohdilleen. Hän omien sanojensa mukaan ”lopetti ylimääräisen länkyttämisen somessa ja keskittyi tekemään tulosta.” Bettina laittoi oman fokuksensa yhteen asiaan versus se, että on miljoona rautaa tulessa. Kun keskittyy yhteen asiaan jossa on hyvä, on siinä suurempi todennäköisyys onnistua kuin se, että sinkoilee jokaiseen eri suuntaan ja touhuaa mitä milloinkin. Ja mä olen nimenomaan tämä sinkoilija. Kaikkea haluaa tehdä ja tietenkin samaan aikaan. Mä näen alussa vain mahdollisuuksia ja sitten ollaankin jo kusessa. Siitä tietää, että on ampunut itseään jalkaan, kun on koko ajan töissä, mutta pankkitilillä ei ole koskaan rahaa.

”Hauskinta”, että edellinen tekstini koskee oman ajan arvostamista ja tuntuu, että omaan kaaliini tuo ajatus on iskeytynyt tosissaan vasta nyt.

”Muutamia vuosia sitten olin aivan varma, että minusta tulee menestynyt uranainen. Olen aina pitänyt itseäni ahkerana ja aikaansaavana. Voisinko olla jotain muutakin. ”

”Jos sitä aikaa ei erikseen itselleen ota, ei sitä kukaan tule sinulle tarjoamaan. Marttyyriksi on helppo heittäytyä. Se on paljon helpompaa kuin ottaa vastuu omasta elämästä. Pitää ottaa vastuu siitä, ettei voi sanoa kaikkeen kyllä. Vastuunotto omasta kalenterista (varsinkin jos olet oman itsesi herra) on erityisen tärkeä asia oppia.”

Joten nyt on meikäläisen aika ottaa vastuu siitä omasta elämästä, eikä vain kirjoittaa siitä. On myös äärimmäisen pelottavaa olla tekemättä mitään, kun on tähän suorittamisen pikajunaan hypännyt. Nyt ajattelin jäädä seuraavalla pysäkillä pois.

Kiitos.

Halu palata kirjoittamisen ja bloggaamisen pariin on, mutta ehkä aloitan sen taas omilla sivuillani. En ota kummiskaan paineita. Jos haluat jäädä seurailemaan, mitä mä hommailen, niin parhaiten se onnistuu Instagramin kautta.

Oman yrityksen kautta valmennukset jatkuvat ja listalla olisi myös omien nettisivujen päivittäminen ja mahdollinen bloggaaminen siellä (taas.) Instagram päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tulkaa sinne. Ainakin tarinoiden puolella länkytän harva se päivä.

Kiitos, kun olitte mun matkassa sen vähäisen ajan, mitä Fittarilla viihdyin. Kiitollinen Fitfashionille, että pääsin kokeilemaan, mutta nyt palaan takaisin kotiin. <3

Mahtavaa kevättä!

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Mikä on oman aikasi arvo?

Minkä arvoisena pidät omaa aikaasi? Tarkoitan tällä sitä aikaa, joka on pyhitetty vain ja ainoastaan sinulle. Sen ajan ei tarvitse tuottaa mitään. Ei mitään muuta kuin hyvää fiilistä. Jokaisella tulisi olla jokin asia tai tekeminen, jonka pariksi voi uppoutua ilman sen suurempaa tavoitteellisuutta. Enemmän tarvittaisiin niitä hetkiä, jolloin ei pidä suorittaa. Kahvihetki ystävän kanssa. Kävelylenkki metsään koukuttavan äänikirjan kera. Oma lemppari on Netflix & chill. 😀 Parasta mitä tiedän, on kääriytyä villasukat jalassa sänkyyn ja tuijottaa monta tuntia hömppäsarjoja netistä. Täysin aivot narikkaan -meininkiä, mutta aivan täydellistä vastapainoa arjen velvoitteille.

Mika on oman aikasi arvo

Oma aika jää usein arjen kiireiden jalkoihin

Työskentelen parhaiten pienen paineen alla. Kiire ja aikataulut jopa jollain tasolla kiehtovat minua ja saan siitä mielihyvää, kun selviydyn arjen tiukoista tilanteista. Pitkittyessään kiire kuitenkin aiheuttaa ahdistusta. Silloin sitä tilaa haluaisi raivata villasukille ja Netflixille. Jokin balanssi tähän(kin) asiaan olisi löydyttävä. Olen kuitenkin ääripäiden ihminen. Rakastan kiirettä ja hyvää painetta. Vastapainoksi kaipaan täysin flegmaattista meininkiä.Mika on oman aikasi arvo

Mikä on oman aikasi arvo?

Ikä on pehmentänyt minua. Muutamia vuosia sitten olin aivan varma, että minusta tulee menestynyt uranainen. Olen aina pitänyt itseäni ahkerana ja aikaansaavana. Voisinko olla jotain muutakin. Jos olen jotain ymmärtänyt ja osannut ottaa virheistäni opiksi on se, että omaa aikaa on oltava. Se mitä oma aika kellekin tarkoittaa, on yksilöllistä. Elämä on tosissaan tässä ja nyt. En oikeasti halua herätä vuosien päästä ja havahtua siihen, että juna meni jo.

Nyt kohta vuosi täysipäiväistä yrittäjyyttä takana ja tosissani mietin, haluanko tätä tahtia vetää koko loppuelämäni. Lapset ovat pieniä vain hetken. Olen alkanut tietoisesti hidastamaan. Tekemään valintoja arjessa, jotta aikaa on olla läsnä perheelle ja ystäville. Omaa treeniaikaa olen ottanut myös. Sen ajan ottaminen on ollut jostain syystä kaikista vaikeinta. Se on kuitenkin asia, jonka olen itselleni ja keholleni velkaa. Tässä olen ainakin nämä tammikuun pari ensimmäistä viikkoa onnistunut. 🙂

Itsensä priorisoiminen ykköseksi. Se on vaikeaa. Joudun käymään tätä ”arvokeskustelua” itseni kanssa melkein päivittäin. Jos sitä aikaa ei erikseen itselleen ota, ei sitä kukaan tule sinulle tarjoamaan. Marttyyriksi on helppo heittäytyä. Se on paljon helpompaa kuin ottaa vastuu omasta elämästä. Pitää ottaa vastuu siitä, ettei voi sanoa kaikkeen kyllä. Vastuunotto omasta kalenterista (varsinkin jos olet oman itsesi herra) on erityisen tärkeä asia oppia. Kapasiteettimme kun on rajallista. Kriiseilyn myötä olen tajunnut tämän oman jaksamisen rajallisuuden. Ja toki elämän. Aika kuluu koko ajan.

Tosi diippiä, mutta tuskin kovin moni kuolinvuoteellaan surkuttelee tekemättä jääneitä työasioita. Tuskin muistellaan, että olinpas minä ahkera, mutta harmittaa, kun en sitä yhtä projektia saanut vietyä loppuun. Uskoisin, että ne harmituksen aiheet löytyvät pieleen menneistä ihmissuhteista, liiasta työnteosta, kokematta jääneistä elämyksistä. Olisinpa matkustellut. Olisinpa aloittanut sen uuden harrastuksen. Olisinpa ollut enemmän kotona läsnä. Olisipa ollut enemmän aikaa katsoa villasukat jalassa Netflixiä.

Kuinka arvokkaana sä pidät omaa aikaasi?

Mika on oman aikasi arvo

Rauhallista loppuviikkoa!

-Noora

Lue myös:

Uusi vuosi 2018 – olen valmis //Hyvinvointi on jokaisen omissa käsissä //Miten voida paremmin arjessa? //Kun väsymys ottaa vallan

Kiitos kuvista: Monna  / Kuvauspaikka: Hyvinvointistudio Lupaus (jossa olen valmentajana)

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

5 kiloa veks – mitä nopeammin sen parempi?

Tammikuussa ruoskitaan kehoa oikein huolella. Kaikki ne suklaarasiat, laatikot ja kinkut on saatava hikoiltua pois nyt, mutta mieluiten heti. Ensin on vedetty kuukausi aivan ranttaliksi pikkujoulujen, joulujen ja uuden vuoden kekkereissä ja sitten tammikuussa on kurinpalautuksen aika. Usein tätä dieetti-ilottelua kestää parista viikosta kuukauteen ja sitten se on kuin muisto vain. Ja tämä kuvio toistetaan joka vuosi.

5 kiloa veks!

Onko sinullakin 5 kilon syndrooma? Tämä 5 kiloa on jännä juttu. Koska se on aina ajankohtainen. Painoit sitten 60, 70 tai 80 kiloa. Aina voi sen viisi kiloa ottaa pois. No jos haluaa sen vitosen pois ei siinä mitään, mutta onko kaikki keinot niiden poistamiseksi sallittu? Tämän päivän ongelmana on ehkä enemmän se, että ääripäät kiinnostavat. Aina täytyy mennä joko täysillä tai ei ollenkaan. Sitä keskitietä ei löydetä tai haluta löytää. Koska meillä on vain yks elämä ja mitä näitä ny oli.

Elämän mittaisia muutoksia

Liikunta ei niitä rasvoja sinun lanteiltasi sulata. Ellet sitten juokse maratonia joka päivä. Toki liikkumisesta on monia hyötyjä ja se on painonpudotuksessa iso tuki, mutta sitä harrastamalla ei pelkästään laihdu. Vaikka olisihan se kiva. On helpompaa sitoutua käymään salilla kolmesti viikossa, kuin tehdä oikeita valintoja ruuan suhteen 4-5 kertaa päivässä – joka ikinen päivä.

Haluamme pikavoittoja. Uhkapeleissä ja elämässä ylipäätään suositellaan riskinottoa. Se ei pelaa, joka pelkää. Laihduttamiseen ja painonhallintaan tämä ei kuulu. Se on perusvarmaa tekemistä. Tasaisen tehokasta meininkiä. Laihtua voi aivan hyvin nopealla ja brutaalilla tavalla, mutta onko se pysyvää? Elämäntapamuutos on hidasta, mutta meinaa nimensä veroisesti sitä, että elämäntavoissa on tehtävä elämän mittaisia muutoksia.

Mitä enemmän teet töitä sitä enemmän kassaan kilahtaa euroja. Tämä on meihin sisäänrakennettua. Mitä enemmän rehkit, sitä enemmän saat elämässäsi aikaan. Kilojen karistamiseen pätevät aivan toiset säännöt. Painonpudotuksessa parhaimpia tuloksia ei saa se, joka treenaa eniten ja syö vähiten. Pussikeittodieetillä saat kyllä kilot veks alta aikayksikön. Mitä onkaan elämä keittokuurin jälkeen? Useimmiten jälkitilanne on plus miinus nolla, usein jäädään jopa plussalle. Oikotietä onneen ei ole, eikä se onni varsinkaan löydy sieltä pussikeitoista. Tai edes 5 kilon päästä. Jokaisella on omat motiivinsa laihduttaa ja se jokaiselle sallittakoon. Muista kuitenkin miettiä keinoja, joilla pyrit päämäärääsi, jooko. Olisiko järkevämpää miettiä sellaista kestävää kehitystä myös oman kehon kohdalla. 🙂

Kuva : A-Lehdet / Johanna Myllymäki

Lempeää viikon alkua!

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram