Aiheuttaako some hillittömiä paineita onnistua elämässä?

Yhä useammat jakavat suuren osan elämästään sosiaaliseen mediaan tykkääjilleen ja seuraajilleen. Somesta on tullut myös monen ammatti. Muistaako teistä kukaan enää aikaa, kun soitettiin lankapuhelimella? Kun puhelin soi, ei tiennyt kuka soittaa (ellei ollut hifistelijä ja omisti näytöllisen puhelimen.) Jännittäviä aikoja siis. Treffit sovittiin siten, että lyötiin lukkoon aika ja paikka. Ei voinut perua. Valokuvat piti erikseen käydä liikkeessä kehittämässä ja niitä tuli ODOTTAA. 🙂

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Aiheuttaako some paineita?

Ajattelin jakaa ajatuksiani somesta, niin plussia kuin miinuksia. Kaikesta nimittäin löytää aina niin hyvää kuin huonoa. Some ei ole tässä poikkeus.

Ammatilliset paineet (tähän sisältyvät myös ulkonäköpaineet) ovat ihan toista luokkaa nyt, kun muinoin ennen instagrameja ja snäppejä. Sisältöä tulisi jakaa koko ajan, eikä siihen riitä enää hätäisesti huitaistu kännykkäräpsy. Ennen tehtiin mainoksia lehtiin, nyt ollaan läsnä asiakkaiden kanssa joka hetkessä. Ajatuksena hienoa (olla lähempänä asiakasta ja vuorovaikuttaa), mutta toki myös kuluttavaa, koska rajanveto oman ajan ja työajan välille on mahdotonta vetää.

Ulkonäköpaineet ovat varsinkin hyvinvointialalla suuret jos niille antaa vallan. Tulee minullekin aikoja kun mietin, voinko laittaa jotain kuvaa sosiaaliseen mediaan jos kaikki ei ole tiptop ja tikissä. Mutta onneksi näitä hetkiä tulee enää harvemmin. Olen nimittäin huomannut, että mitä aidompi ja oma rosoinen itsensä on, sen enemmän ihmiset susta tykkää. Somessa ei siis kannata feikata tai tavoitella täydellisyyttä. Koska ei ole olemassa täydellistä elämää. Instagramissa ehkä, mutta ei oikeassa elämässä. 🙂

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Kyllähän siellä sosiaalisessa mediassa hengailu myös osaa ahdistaakin. Siinä on kuitenkin vissi ero ahdistuuko muiden tekemistä huikeista treenivideoista vai ottaako niistä inspiraatiota. Itse koen, että on olemassa kahdenlaista kateutta: toinen pistää suhun vauhtia ja motivoi,  toinen myrkyttää ja jarruttaa.

Sosiaalisesta mediasta voi halutessaan saada motivaatiota vaikka omaan treeniin. On inspiroivaa katsoa treenikuvia- ja videoita. Sieltä saa loistavia vinkkejä omaan treeniin ja somettamiseen. On huikeaa olla itse jakamassa hyvinvointi-ideoita seuraajilleni ja päästä keskustelemaan. Vuorovaikutus teidän tyyppien kanssa on parasta.

Oma rajanveto

Jos saatoin haaveilla ammatista somen parissa. Nyt en enää ole niin varma. 🙂 Mihin vetää rajat? Välillä 6 vuotiaan poikani ollessa kotona, nauhoittelen instan puolella tarinaa tai hillun somen syövereissä, Ja ihan ”no reason. ”

Sitten välillä pysähdyn miettimään, että mitä ihmettä mä oikein teen? Haluanko mä olla äiti, jolle on tärkeämpää tuijottaa ruutua ja kuvata omaa elämäänsä muille vai ihan tosissaan ja läsnäolevasti elää sitä. Monesti tuntuu, että hetket menevät ohi, kun puhelin kaivetaan taskusta ja koitetaan ikuistaa täydellinen brunssi tai lapsen ensimmäiset askeleet.

Tästä voimmekin päätellä, että ajatukseni ovat jatkuvassa ristitulessa. Koska toki haluan jakaa seuraajilleni ja tykkääjilleni omaa elämääni ja jakaa hyvinvointi-vinkkejä. Mutta missä menee raja? Hetki sitten kirjoittelin postauksen bloggaajan työn helppoudesta, joka ei sitten ilmeisesti ollutkaan niin helppoa. 🙂

Kuinka monessa duunissa sun täytyy olla 24/7 läsnä?

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Meillä on vain tämä hetki. Oho ei kun se meni jo. Mä haluaisin olla ihminen, jonka kanssa voi keskustella tai tulla kertomaan murheistaan ilman, että se pitää kuvata someen. Vähän sama asia, kuin treeniä ei ole tapahtunut, jossei siitä ole postattu.

Miten te muut paljon sosiaalisen median parissa työskentelevät / aikaa paljon viettävät olette ratkaisseet asian? Tuleeko paineita?

Ens kerralla jotain treenivinkkiä luvassa. 😉

Parasta viikonloppua!

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

APUA! Mitä joululahjaksi?

Miten ensi viikolla voi olla jo jouluaatto? Olen säästynyt kauheimmilta joulustresseiltä jo useamman vuoden, kun lopetin pakollisen vouhottamisen. Ymmärsin, ettei ole pakko vuorata asuntoa joulukoristeilla, ei ole pakko tehdä jokaikistä perinteistä jouluruokaa ja varsinkaan alusta alkaen itse (kiitos Saarioinen =äitien tekemää) eikä niitä lahjoja ole aivan pakko ostaa mielettömiä määriä. Itse en ainakaan perusta kaiken maailman krääsän perään vaan tykkään antaa aineettomia lahjoja, joista lahjan saaja saa hyvää oloa ja hyviä kokemuksia. Tänäkään vuonna en aio shoppailla itseäni hengiltä, vaan aion hankkia ihan muutaman harkitun paketin.

Älä osta krääsää -anna lahjaksi elämyksiä ja hemmottelua

Jos ostaisin lahjoja aikuisille, todennäköisesti ostelisin lahjakortteja hemmotteluhoitoihin, hierontaan tai elokuviin. Matkalahjakortit toimisivat varmasti myös. Aika harva ruuhkavuosissa rypevä aikuinen hemmottelee itseään, joten lahjaksi toivoisin itse ja tykkään antaa muille elämyksiä. Ja elämys ei välttämättä tarkoita mitään järjettömän kallista ja ihmeellistä, kuten laskuvarjohyppyä. Se voi olla ravintola illallinen. Ja oikeasti, mikä parasta, jos lahjakorttiin kuuluisi myös illallisseura.  🙂

Kuva: A-Lehdet / Johanna Myllymäki

Hieronnalla ei voi mennä koskaan metsään. En tiedä ketään, joka inhoaisi hierontaa. Enkä tiedä ketään, jonka kroppa ei sitä kaipaisi. Liikunnalliset lahjat ovat monen mieleen. Lahjakortti kuntosalille tai jonnekin uuteen liikuntapaikkaan voisi olla vaihtoehto sporttipirkolle tai penalle. Kannattaa tässä vaiheessa myös ilmoittautua kaveriksi mukaan, niin lahja tulee varmemmin käytettyä. 🙂

Jos haluaa hemmotella liikunnallista kaveria isosti, voi ostaa lahjakortin yksilövalmennukseen. Personal training tuo arkeen helppoutta ja toki luksustakin! Personal training onnistuu myös kaverin tai puolison kanssa. Minulla on hyviä kokemuksia parivalmennuksesta, siinä saa yhteistä aikaa ja kunto kohenee samalla.  Jos meikäläisen valmennus kiinnostaa ja pohdit lahjakortin hankkimista voit laittaa kyselyä: noora@shapeup.fi tai tutustua palvelutarjontaani osoitteesta:  www.shapeup.fi Tämän paketin  kohdalla tulee tuntea lahjan saaja hyvin. On monta lahjaa, jotka voivat mennä pieleen jos ei ole sadan prosentin varmuutta vastapuolen ajatuksenjuoksusta. Vaikka ajatuksena lahjakortin idea on jalo : halutaan parantaa henkilön hyvinvointia, voi lahjan saaja toki ymmärtää sen väärin. #mielensäpahoittajat

Joulu on rauhoittumisen aikaa

Ostit sitten lahjoja tai et, on joulu monelle aikaa, jota vietetään perheen kesken. Siihen kuuluu suurena osana hyvä ruoka ja sen jälkeen lepo, jonka jälkeen taas voi syödä. 🙂 Muistetaan kuitenkin, ettei ruoka syömällä lopu eli ei kannata joutua ylensyönnin vuoksi terveyskeskukseen. Vaikka treenit jäisi pyhien ajaksi väliin, kannattaa pitää liikettä yllä kävelylenkkien taikka pulkkamäen merkeissä.

Minä aion ottaa joulun aikaan iisisti. Olen osittain lomalla, joten aion ladata akut tulevaa vuotta varten. Pyhät ovat mainio tapa viettää aikaa läheisten kanssa rauhoittuen. On aikaa seurustella ja nauttia hyvästä ruuasta. On aikaa levätä. Laitetaan villasukat jalkaan, sytytetään kynttilät ja fiilistellään joululauluja. Sitten on virtaa ottaa uusi vuosi vastaan ja startata uudet kujeet.

Kurkkaa edellisestä postauksesta → 8 minuutin vatsatreeni kotona

Kuva: A-Lehdet / Johanna Myllymäki

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

 

Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäminen – mahdoton yhtälö

Mahdottomalta yhtälöltä se ainakin ajoittain tuntuu. Esimerkiksi juuri tällä viikolla. Tällä viikolla ihan tosissani kaipasin palkoillisena oloa. Lapsi oli sairas, joten ”oikeissa töissä” olisin saanut 100% palkan, eikä olisi tarvinnut stressata töistä. Olisin saanut käytännössä palkallisen vapaan, koska sitähän se kipeän lapsen hoitaminen on. 😀 Yrittäjänä palkka oli tuolta päivältä 0 €, mutta siinä oksennuksia siivotessa piti vasurilla hoitaa kirjanpitoa sekä suunnitella seuraavan päivän ohjauksia.

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminenVälillä mietin onko tässä mitään järjen hiventäkään. Ei tukiverkostoa, ei miestä jakamassa vastuuta, mutta omilla harteilla painaa yrityksen asiat, toimeentulo sekä lapsen kasvattaminen. Ja toki se oma jaksaminen. Aikatauluttaminen on välillä ihan helvetistä. Aikataulut reagoivat muuttuviin tilanteisiin vähän kuten korttitalo. Jos yksi kortti kaatuu, romahtaa koko paketti. Omassa korttitalossani yhden asiakkaan ajan peruutus saattaa laittaa koko päivän uuteen uskoon. Nykyään kalenterissa pitää erikseen lukea erikseen melkein jopa suihkussakäynnit. 😀

Kaikessa raskaudessaan tämä on kuitenkin se juttu, mitä haluan tehdä. Elämässä ei pidä tyytyä. Mitään ei saavuta helpolla. Menestyminen vaatii aina riskinottoa, usein myös epävarmuutta. Tuleeko tästä mitään?

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

Onnea 100 vuotias Suomi!

Ja nyt kun olen tämän valitusvirren kirjoittanut, mietin miten hyvin asiat täällä Suomessa ovat. Vaikka minulta menisi nyt kaikki, tuskin joutuisin kadulle. Vaikka yrittäjänä välillä ottaa aivoon kaiken maailman maksut ja tienaamisen mahdottomuus (koska kaikki maksut), en tiedä olisinko missään muussa maassa uskaltanut jäädä tyhjän päälle, kun lähdin yrittäjäksi. Suomessa tietää, ettei jää yksin. Ja vaikka suomalaisista voi olla montaa mieltä, olen itse syvästi suomalaisten puolella. Olen saanut viime vuosina korvaamatonta apua ja tukea näiltä juroilta tovereilta. Vaikkei suomalainen puhu taikka pussaa, auttaa hän aina miestä (tai naista) mäessä. Tällaisen kansan keskellä on ihmisen hyvä elää. ♥

Moni asia on täällä lintukodossa päin seiniä, mutta onko olemassa täydellistä valtiota? Minä arvostan turvallisuutta ja just sitä, ettei jää yksin vaikka kävisi mitä. Välillä heitellään vitsillä että on lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta onhan se.

Parasta synttäriä Suomi! <3

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

-Noora

P.S. Käykää tsekkaamassa mun IG-tililtä arvonta, jossa voit voittaa ihanat pinkit kuulokkeet joko itselle tai pukinkonttiin.

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram