Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäminen – mahdoton yhtälö

Mahdottomalta yhtälöltä se ainakin ajoittain tuntuu. Esimerkiksi juuri tällä viikolla. Tällä viikolla ihan tosissani kaipasin palkoillisena oloa. Lapsi oli sairas, joten ”oikeissa töissä” olisin saanut 100% palkan, eikä olisi tarvinnut stressata töistä. Olisin saanut käytännössä palkallisen vapaan, koska sitähän se kipeän lapsen hoitaminen on. 😀 Yrittäjänä palkka oli tuolta päivältä 0 €, mutta siinä oksennuksia siivotessa piti vasurilla hoitaa kirjanpitoa sekä suunnitella seuraavan päivän ohjauksia.

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminenVälillä mietin onko tässä mitään järjen hiventäkään. Ei tukiverkostoa, ei miestä jakamassa vastuuta, mutta omilla harteilla painaa yrityksen asiat, toimeentulo sekä lapsen kasvattaminen. Ja toki se oma jaksaminen. Aikatauluttaminen on välillä ihan helvetistä. Aikataulut reagoivat muuttuviin tilanteisiin vähän kuten korttitalo. Jos yksi kortti kaatuu, romahtaa koko paketti. Omassa korttitalossani yhden asiakkaan ajan peruutus saattaa laittaa koko päivän uuteen uskoon. Nykyään kalenterissa pitää erikseen lukea erikseen melkein jopa suihkussakäynnit. 😀

Kaikessa raskaudessaan tämä on kuitenkin se juttu, mitä haluan tehdä. Elämässä ei pidä tyytyä. Mitään ei saavuta helpolla. Menestyminen vaatii aina riskinottoa, usein myös epävarmuutta. Tuleeko tästä mitään?

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

Onnea 100 vuotias Suomi!

Ja nyt kun olen tämän valitusvirren kirjoittanut, mietin miten hyvin asiat täällä Suomessa ovat. Vaikka minulta menisi nyt kaikki, tuskin joutuisin kadulle. Vaikka yrittäjänä välillä ottaa aivoon kaiken maailman maksut ja tienaamisen mahdottomuus (koska kaikki maksut), en tiedä olisinko missään muussa maassa uskaltanut jäädä tyhjän päälle, kun lähdin yrittäjäksi. Suomessa tietää, ettei jää yksin. Ja vaikka suomalaisista voi olla montaa mieltä, olen itse syvästi suomalaisten puolella. Olen saanut viime vuosina korvaamatonta apua ja tukea näiltä juroilta tovereilta. Vaikkei suomalainen puhu taikka pussaa, auttaa hän aina miestä (tai naista) mäessä. Tällaisen kansan keskellä on ihmisen hyvä elää. ♥

Moni asia on täällä lintukodossa päin seiniä, mutta onko olemassa täydellistä valtiota? Minä arvostan turvallisuutta ja just sitä, ettei jää yksin vaikka kävisi mitä. Välillä heitellään vitsillä että on lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta onhan se.

Parasta synttäriä Suomi! <3

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

-Noora

P.S. Käykää tsekkaamassa mun IG-tililtä arvonta, jossa voit voittaa ihanat pinkit kuulokkeet joko itselle tai pukinkonttiin.

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Keskity vain omiin asioihisi

Kaikilla on mielipide, kysyttiin sitä tai ei. Varsinkin naiset ovat tässä erinomaisia. Syyllistäminen, juoruilu sekä selkäänpuukottaminen. Esimerkiksi kahden ihmisen erosta tietää parhaiten tasan tarkkaan ne kaksi eronnutta. Siihen on ihan turha tulla väliin selittämään omia teorioitaan. Kukaan ei voi tietää, mitä tapahtuu kulissien takana.  Sama äitiyden kanssa. ”Oikeanlaisesta äitiydestä” tietää varmasti parhaiten se ÄITI. Että minua pistää vihaksi se miten toiset äidit kohtelevat toisiaan.Vauva.fi -foorumi on ihan paras paikka saada itsensä epävarmaksi. Viimeinen asia, jota väsynyt ja epävarma äiti tarvitsee, on toisen äidin syyllistäminen. Mikä on oikea aika laittaa lapsi päiväkotiin? Milloin saa lopettaa imettämisen? Mitä jos ei imetä? Saako äiti mennä töihin ja milloin?

keskity vain omiin asioihisikeskity vain omiin asioihisi

Keskity vain omiin asioihisi

Minäkin kokeilin elämää, jollaista luulin, että ihmisen tulee elää. Vuosikaudet suoritin elämää. Mielikuvissani halusin olla se nainen, joka hoitaa lapsen, kodin ja tekee kahta työtä. Se nainen ei ole koskaan väsynyt. Se nainen käy kuntosalilla sen jälkeen kun lapsi on mennyt nukkumaan. Se nainen pärjää neljän tunnin yöunilla. Se oli mahdollista. Muutamia vuosia. Lopulta tälle naiselle mikään määrä unta ei riittänyt lopettamaan väsymystä.

Oli aika kysyä, mitä minä haluan elämältä? Ihan vain minä? Ei pomot, ei poikaystävä, ei lapsi eikä varsinkaan ne toimiston naiset? Jokaisella on oma uniikki elämänsä ja jokaisella on oikeus tehdä siitä omanlaisensa. Ei ole olemassa yhtä, oikeaa tapaa elää. Täydellisyyden tavoittelu on raskasta ja ihan turhaa. Ihan kuin tämä elämä olisi annettu meille sitä varten, että kilpaillaan siitä kuka selviytyy siitä läpi parhaiten ja ilman virheitä.

keskity vain omiin asioihisi

Vanheneminen on oikeasti erittäin hyvä homma. En jaksa enää välittää noista vauva-forumin lätinöistä tai kahvipöytäkeskusteluista. Nyt tajuan, että usein ne huutelijat itse ovat niitä epävarmoja ja tyytymättömiä omiin elämiinsä. Helppo se on huudella vieraisiin pöytiin kuin tehdä omalle elämälleen jotain.

Mitähän maailmassa tapahtuisi jos jokainen keskittyisi vain omiin asioihinsa? Ehkä se on helpompaa neuvoa muita, kuin elää omaa ”täydellistä” elämäänsä. Ehkä se, joka syyttelee muita, haluaisi itse uskaltaa olla rohkea. Opiskella uuden ammatin. Hypätä oravanpyörästä. Lähteä ulkomaille yksin, ilman perhettä. Ehkä asioihin sekaantuja tahtoisi itse uskaltaa erota huonosta parisuhteesta.

Elätkö sellaista elämää kuin SINÄ itse haluat? Vai oletko rakentamiesi kulissien vanki?

Peace and love.

-Noora

Lue myös: Itsestä huolehtiminen kriisin keskellä//Eroon epävarmuudesta//Hyvinvointi on jokaisen omissa käsissä

keskity vain omiin asioihisi

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Mikä on uusperheen onnistumisprosentti?

Rakkaus on ihana asia. Tunne saa sinut leijailemaan pää pilvissä ja näet rakkaasi vain vaaleanpunaisten lasien lävitse. Yhtä hattaraa koko elämä. Sokerista ja siirappista, mutta niin helposti hajoavaa. Mitä sitten, kun kuvioihin isketään mukaan lapsi. Sellainen, joka on vain toisen oma. Kuinka tästä kolmikosta voi tulla ehjä, toimiva kokonaisuus? Lapsi on aina ykkönen. Ainakin toiselle osapuolelle. Sitä on monen lapsettoman vaikea käsittää. Perhe-elämää eläessä on välillä jätettävä omat tarpeet sivuun, koska lapsi ja lapsen tarpeet tulevat joka kerta ykkösenä. Ei tietenkään siten, että lapsi saa päättää aina ja kaikesta, vaan että vanhemmalla on velvollisuus täyttää lapsen perustarpeet ja toki vähän enemmän. Siinä jää auttamatta toinen aikuinen vähemmälle huomiolle. Sitä ei moni kestä.

mika on uusperheen onnistumisprosentti

Yksinäisyys parisuhteen sisällä on karmivaa

Aluksi voi tuntua, että pelkkä parisuhde riittää. Kyllä mä hoidan lapseni yksin. Vuosien edetessä tulee eteen tilanne, kun huomaa ettei sama huoleton rakkaustarina enää riitäkään. Vaatimustaso kasvaa ja toivoisi, että kumppani kasvaisi siinä mukana. Vaikka pärjäisi yksin, ei se tarkoita, ettei tarvitsisi toista. Sitä toivoo apuja arjen pyöritykseen. Edes henkisellä tasolla. Myös niissä asioissa, jotka koskevat lasta joka ei ole biologisesti toisen. Yksinäisyyttä voi  kokea myös suhteessa. Ja se yksinäisyys mitä voi tuntea parisuhteen sisällä on karmivaa, eikä sitä voi edes verrata sinkkuihmisen yksinäisyyteen.

mika on uusperheen onnistumisprosentti

Kuva: Pexels

Miten voi rakastaa ihmistä, joka ei rakasta mun lasta

Sanotaan, ettei uusperheestä saa ydinperhettä. Se on kyllä täysin tosi kuin vesi. Oletusarvona on, että vuosien saatossa tässä kasvettaisiin edes jonkinlaiseen perhemuotoon. Jos homma ei ajan kuluessa keskusteluista (tai huudoista) huolimatta etene haluttuun suuntaan, lopulta sitä väsyy odottamaan. Usko, toivo ja rakkaus kuihtuu pois. Vanhempi joutuu aina elämään tietynlaisen syyllisyyden alla. Edellämainitussa tilanteessa syyllisyys on ihan kestämätön. Pilaanko lapseni elämän jos jään? Puhumattakaan omasta elämästä.

Jos ihminen joka väittää rakastavansa, ei kykene ottamaan kontaktia puolisonsa lapseen, ei tilanteessa ole mielestäni muuta ratkaisua kuin juosta karkuun ja kovaa. Jos on aina fiilis, että on kuin kahden tulen välissä, on se väärin. Jos annan nyt huomiota tuolle, niin olen tuolle toiselle jotain velkaa. Siihen tunteeseen väsyy. Tunne siitä, että on koko ajan väärässä paikassa syö sisältä. Sitä vain vilpittömästi tahtoisi, että kaikki voisivat tulla toimeen ja olla onnellisia -myös yhdessä. Ei voi tuntea täyttä yhteenkuuluvuuden tunnetta jos yksi palanen on poissa. Se tärkein palanen. Aina se rakkaus ei  riitä. Joskus suurinta rakkautta on päästää  toinen menemään.

mika on uusperheen onnistumisprosentti

Kuva: Pexels

Olisi mukava kuulla teidän kokemuksia aiheesta.  Mitä kokemuksia teillä on uusperhe-arjesta? Toimiiko vai ei?

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram