Jalkarääkki : 6 + 1 liikkeen tehotreeni

Vielä ehtii saada reidet pumppiin ennen joulupöytään istahtamista. Oman kehon paino riittää, mutta jos tahtoo lisähaastetta, voit ottaa käsipainon tai kahvakuulan mukaan jalkarääkkiin.

Kurkkaa myös vanhemmat alavartalon hapoille saavat videopostaukset:

jalkaraakki

Jalkarääkki – 6 + 1 liikkeen tehotreeni

Homman nimi on yksinkertainen. Ota haltuun videon jokainen liike tai valitse niistä vaikka kaksi mieluisinta. Tehdään jokaista liikettä ensin kymmenen toistoa. Seuraavalla kierroksella yhdeksän, kolmannella kahdeksan ja jatketaan niin kauan kunnes toistoja on jäljellä yksi. Toisin sanoen kierroksia jalkaparoille tulee kymmenen. Tulee olemaan hapokasta, sen lupaan.

Jalkarääkin liikkeet:

1 Hyppy jalat auki -kiinni

2 Askelkyykky taakse + potku eteen

3 Kumpparikävely kylki edellä

4 Kyykkypumppaukset: alas-puoliväli-alas-ylös

5 Bulgarialainen kyykky

6 Ristikyykky

+ Bonusliike:

Yhden jalan burpee

Ei muuta kun reidet ja pakarat töihin!

Minä hyppään pian auton rattiin ja lähden poikani kanssa ajelemaan kohti äidin joulupöytää. Aattoaamuun kuuluu ehdottomasti riisipuuro ja viimeistään sen myötä on joulufiilis taattu. Mutta ensiksi vetästään jalkarääkki alle, niin voi sitten pari päivää ottaa iisimmin. Jouluna rauhoitutaan ja syödään hyvin. Pakkasin juoksukamppeetkin mukaan, mutta en saa slaagia jos ne pysyvät kassissa koko loman ajan. 🙂

Ihanaa joulua tyypit.

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Aiheuttaako some hillittömiä paineita onnistua elämässä?

Yhä useammat jakavat suuren osan elämästään sosiaaliseen mediaan tykkääjilleen ja seuraajilleen. Somesta on tullut myös monen ammatti. Muistaako teistä kukaan enää aikaa, kun soitettiin lankapuhelimella? Kun puhelin soi, ei tiennyt kuka soittaa (ellei ollut hifistelijä ja omisti näytöllisen puhelimen.) Jännittäviä aikoja siis. Treffit sovittiin siten, että lyötiin lukkoon aika ja paikka. Ei voinut perua. Valokuvat piti erikseen käydä liikkeessä kehittämässä ja niitä tuli ODOTTAA. 🙂

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Aiheuttaako some paineita?

Ajattelin jakaa ajatuksiani somesta, niin plussia kuin miinuksia. Kaikesta nimittäin löytää aina niin hyvää kuin huonoa. Some ei ole tässä poikkeus.

Ammatilliset paineet (tähän sisältyvät myös ulkonäköpaineet) ovat ihan toista luokkaa nyt, kun muinoin ennen instagrameja ja snäppejä. Sisältöä tulisi jakaa koko ajan, eikä siihen riitä enää hätäisesti huitaistu kännykkäräpsy. Ennen tehtiin mainoksia lehtiin, nyt ollaan läsnä asiakkaiden kanssa joka hetkessä. Ajatuksena hienoa (olla lähempänä asiakasta ja vuorovaikuttaa), mutta toki myös kuluttavaa, koska rajanveto oman ajan ja työajan välille on mahdotonta vetää.

Ulkonäköpaineet ovat varsinkin hyvinvointialalla suuret jos niille antaa vallan. Tulee minullekin aikoja kun mietin, voinko laittaa jotain kuvaa sosiaaliseen mediaan jos kaikki ei ole tiptop ja tikissä. Mutta onneksi näitä hetkiä tulee enää harvemmin. Olen nimittäin huomannut, että mitä aidompi ja oma rosoinen itsensä on, sen enemmän ihmiset susta tykkää. Somessa ei siis kannata feikata tai tavoitella täydellisyyttä. Koska ei ole olemassa täydellistä elämää. Instagramissa ehkä, mutta ei oikeassa elämässä. 🙂

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Kyllähän siellä sosiaalisessa mediassa hengailu myös osaa ahdistaakin. Siinä on kuitenkin vissi ero ahdistuuko muiden tekemistä huikeista treenivideoista vai ottaako niistä inspiraatiota. Itse koen, että on olemassa kahdenlaista kateutta: toinen pistää suhun vauhtia ja motivoi,  toinen myrkyttää ja jarruttaa.

Sosiaalisesta mediasta voi halutessaan saada motivaatiota vaikka omaan treeniin. On inspiroivaa katsoa treenikuvia- ja videoita. Sieltä saa loistavia vinkkejä omaan treeniin ja somettamiseen. On huikeaa olla itse jakamassa hyvinvointi-ideoita seuraajilleni ja päästä keskustelemaan. Vuorovaikutus teidän tyyppien kanssa on parasta.

Oma rajanveto

Jos saatoin haaveilla ammatista somen parissa. Nyt en enää ole niin varma. 🙂 Mihin vetää rajat? Välillä 6 vuotiaan poikani ollessa kotona, nauhoittelen instan puolella tarinaa tai hillun somen syövereissä, Ja ihan ”no reason. ”

Sitten välillä pysähdyn miettimään, että mitä ihmettä mä oikein teen? Haluanko mä olla äiti, jolle on tärkeämpää tuijottaa ruutua ja kuvata omaa elämäänsä muille vai ihan tosissaan ja läsnäolevasti elää sitä. Monesti tuntuu, että hetket menevät ohi, kun puhelin kaivetaan taskusta ja koitetaan ikuistaa täydellinen brunssi tai lapsen ensimmäiset askeleet.

Tästä voimmekin päätellä, että ajatukseni ovat jatkuvassa ristitulessa. Koska toki haluan jakaa seuraajilleni ja tykkääjilleni omaa elämääni ja jakaa hyvinvointi-vinkkejä. Mutta missä menee raja? Hetki sitten kirjoittelin postauksen bloggaajan työn helppoudesta, joka ei sitten ilmeisesti ollutkaan niin helppoa. 🙂

Kuinka monessa duunissa sun täytyy olla 24/7 läsnä?

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Meillä on vain tämä hetki. Oho ei kun se meni jo. Mä haluaisin olla ihminen, jonka kanssa voi keskustella tai tulla kertomaan murheistaan ilman, että se pitää kuvata someen. Vähän sama asia, kuin treeniä ei ole tapahtunut, jossei siitä ole postattu.

Miten te muut paljon sosiaalisen median parissa työskentelevät / aikaa paljon viettävät olette ratkaisseet asian? Tuleeko paineita?

Ens kerralla jotain treenivinkkiä luvassa. 😉

Parasta viikonloppua!

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Bloggaaminen – maailman helpoin työ?

Aikoinani mietin, etten ikimaailmassa haluat blogata jossain portaalissa ja ottaa jotain typeriä asukuvia. Sellaista itsensä pönkittämistä joka suuntaan. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Itse aloitin bloggaamaan viime vuonna oman yritykseni sivuilla. Alkuun ihan hömppää ja kännykällä otettuja kuvia. Warning! Fotot tähän postaukseen on otettu puhelimella..

Ja onhan tämä nyt pelottavaa ja jännittävää. Blogimaailma on täynnä toinen toistaan ammatimaisempia tyyppejä, kauniine kuvineen. Koen toki näin aloittavana bloggaajana välillä jäätäviä paineita. Pysynkö kehityksessä mukana.

Välillä minua myös harmittaa, että blogeista puuttuu tietty aitous. Rosoisuus. Nykyään postaukset ovat vähän kuten artikkeleita. On yhteistyöpostauksia. On hemmetin hienoja valokuvia ja taidokkaasti editoituja videoita. Ja toki ymmärrän sen, koska lukijoista ja seuraajista on hirmuinen kilpailu. Ja onhan kauniita kuvia kivempi katsoa kuin rumia. 🙂

Bloggaaminen

Onko bloggaaminen maailman helpoin työ?

Iso arvostus bloggaajia kohtaan, tämä ei missään nimessä ole helppoa. Varsinkin jos halajaa tästä ammatin tai yhtään euroa tililleen. Täytyy olla koko ajan läsnä, niin blogissa kuin muualla somessa. Suomeksi: läsnäoloa vaaditaan melkein se 24/7, kiitos Instagram stories ja Snapchat. Eli se siitä helppoudesta. Ne ketkä siellä kärjessä keikkuvat, ovat he bloganneet vuosia – ja alkuun ihan ilmaiseksi. Ja mitä ammattimaisemmaksi mennään, sitä enemmän työtunteja yhden postauksen kokoamiseen menee. Kirjoitustyö vie itseasiassa vähiten aikaa. Pitää osata hakukoneoptimointia, ottaa ammattitason valokuvat ja vielä muokata ne. Tähän lisänä vielä muualla sosiaalisessa mediassa kirjoitusten jakaminen. Ja tietenkin yksi tärkeä osa bloggaamista on lukijoiden kommenttien lukeminen ja niihin vastailu. Tämä on parhaimmillaan vuorovaikutusta. Eli sen kun vain raapustat jonkun kivan tekstin ja räpsit pari kuvaa.

Minulle tämä on rakas harrastus ja toki itseni brändäämistä. En laita vastaan jos yhteistyöehdotuksia (ja sitä kautta riihikuivaa) tulee, mutta teen elääkseni ihan muita touhuja. Tämä bloggaaminen tukee mun näitä muita touhuja. Yrittäjänä tulee näkyä ollakseen olemassa.

Valehtelisin jos väittäisin, ettenkö kokisi paineita. Varsinkin jos erehdyn vertailemaan itseään muihin. Se on myrkkyä. Uskoisin, että se aitous on loppupeleissä se mikä bloggaajasta tekee suositun. Ja tätä täytyy tehdä muun kuin rahan  takia. Sitä tuskin alkaa tulla ihan sormia napsauttamalla. Helpommalla pääsee kun menee ”oikeisiin töihin. ” Ja ennenkuin joku vetää herneen nenään, niin bloggaaminen on joillekin ihan oikea työ, enkä sitä väheksy. Käytän omasta valmennustyöstä tätä samaa termiä, koska se on minulle intohimo, josta nyt joskus sattuu saamaan rahaa. 🙂 Eli se ei tunnu työltä versus jos istuisin kaupan kassalla tai toimistolla sen kahdeksan tuntia päivässä.

Bloggaaminen

Blogit nyt ja ennen

Oliko ennen kaikki paremmin? Itseasiassa en osaa sanoa, mitä mieltä olen tästä blogimaailman muutoksesta. Toki paine mennä sinne, minne muutkin on kova. Kirjoittaminen on minulle hyvin rakas harrastus ja ilmainen terapiamuoto. Monet suositut pitkänlinjan bloggaajat ovat kertoneet saaneensa ilkeää kommentointia osakseen, joten se pelottaa. Uskaltaako sitä julkaista enää kaikkea. Vaikka oma tyyli on aika henkilökohtainen, en täällä ihan jokaista elämäni osa-aluetta käy lävitse.

Bloggaaminen

Ja ne kuvat. Usein moni juttu kaatuu siihen, ettei ole kuvia. Meitsi haluaisi vain kirjoittaa. Voiko käyttää jonkun ilmaisen kuvapankin kuvia? Voiko? 🙂 Jos itsellä ei ole maailman hienointa kamerakalustoa tai ei osaa edes käyttää kaikkia omassa kamerassaan olevia ominaisuuksia, niin mitäs sitten? Onko kännykkäkuvat ihan ehdoton nounou? Ja miten raha? Saako tästä saada rahaa? Mutta missä menee raja, milloin blogi ei ole enää blogi vaan yks maksettu mainos?

Tällaista avointa pohdiskelua vailla punaista lankaa ja asukuvia. Kaipaako joku muu blogeihin rosoisuutta?

Aurinkoa sun maanantaihin!

-Noora

Bloggaaminen

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram