Bye bye Fitfashion!

Kauan on mennyt ennen kuin uskalsin avata blogin. Kirjoittaminen ja ylipäätään some on ahdistanut. Töitä on ollut myös hirmuisen paljon ja se on ollut todella hyvä asia. No mutta asiaan. Niin kuin otsikko varmasti sen kertoo, niin mun aikani Fitfashionilla on ohi. Minulla on ollut järjetön kevätsiivous menossa tässä parin kuukauden ajan. Ja tässä kohtaa tarkoitan kalenterin siivousta. Sitä myötä iso osa projekteista on saanut myös jäädä. Oma ongelmani on se, että innostun ihan simona kaikesta, mutta innostus laantuu myös nopeasti. En harkitse tekemisiäni, joten sinkoilen päätä pahkaa kohti uusia asioita.

Oli huikeaa päästä Fittarille kirjoittamaan.  Huomasin kuitenkin aika pian, etten jollain tapaa kuulu tänne. Älkää käsittäkö väärin, ihania tyyppejä jokainen. Mutta ehkä mä olen tällainen yksinäinen susi, joka haluaa puuhastella omiaan. Koin portaalissa bloggaamisen ahdistavana ja liian tuloshakuisena. Keskityin liikaa lukijoiden epätoivoiseen metsästämiseen ja unohdin, miksi alunperin aloitin kirjoittamaan. Ja tämä ahdistus on tullut ainoastaan omasta päästä. Koin huonommuutta, kun en voinut postata joka päivä. Ei ollut ammattilaisen ottamia kuvia, eikä klikkiotsikoita. Hirmuinen paine olla samanlainen kun muut, mutta silti jotenkin provosoiva ja erilainen.

Itseni etsimisen vuosi.

On kuulkaas kokeiltu yhteistyökuviota jos toista, dollarin kiilto silmissä. Suurin osa on mennyt mönkään. Somessa näyttää siltä, että kaikilla menee niin hemmetin lujaa. Rahaa ja ilmaista tavaraa tulee niin paljon, ettei ehdi kuluttaa. Kuuntelin parisen viikkoa sitten suorapuheisen Bettina Gräsbeckin instagram stooria, jossa hän otti kantaa sosiaaliseen mediaan ja siihen kuvaan mitä se luo. Nimenomaan siitä näkökulmasta, että jengillä näyttää menevän sairaan lujaa ja eletään sitä unelmaelämää. Jokainen uusi päivä on #parastajustnyt ja tykitetään huippuja projekteja ja kassassa kilahtaa jatkuvalla syötöllä. Todellisuudessa laskut on maksamatta ja luottokorttien limiitit on tapissa. Puhumattakaan omasta jaksamisesta. Järjetön touhuaminen ei välttämättä näy viivan alla. Kaikenlaisella kivalla puuhastelulla ei maksella vuokria, lainan lyhennyksiä, lapsen harrastuksia, saati niitä omia.

Nuo Bettina Gräsbeckin sanat kantautuivat korviini juuri oikealla hetkellä. Palaset loksahtivat kohdilleen. Hän omien sanojensa mukaan ”lopetti ylimääräisen länkyttämisen somessa ja keskittyi tekemään tulosta.” Bettina laittoi oman fokuksensa yhteen asiaan versus se, että on miljoona rautaa tulessa. Kun keskittyy yhteen asiaan jossa on hyvä, on siinä suurempi todennäköisyys onnistua kuin se, että sinkoilee jokaiseen eri suuntaan ja touhuaa mitä milloinkin. Ja mä olen nimenomaan tämä sinkoilija. Kaikkea haluaa tehdä ja tietenkin samaan aikaan. Mä näen alussa vain mahdollisuuksia ja sitten ollaankin jo kusessa. Siitä tietää, että on ampunut itseään jalkaan, kun on koko ajan töissä, mutta pankkitilillä ei ole koskaan rahaa.

”Hauskinta”, että edellinen tekstini koskee oman ajan arvostamista ja tuntuu, että omaan kaaliini tuo ajatus on iskeytynyt tosissaan vasta nyt.

”Muutamia vuosia sitten olin aivan varma, että minusta tulee menestynyt uranainen. Olen aina pitänyt itseäni ahkerana ja aikaansaavana. Voisinko olla jotain muutakin. ”

”Jos sitä aikaa ei erikseen itselleen ota, ei sitä kukaan tule sinulle tarjoamaan. Marttyyriksi on helppo heittäytyä. Se on paljon helpompaa kuin ottaa vastuu omasta elämästä. Pitää ottaa vastuu siitä, ettei voi sanoa kaikkeen kyllä. Vastuunotto omasta kalenterista (varsinkin jos olet oman itsesi herra) on erityisen tärkeä asia oppia.”

Joten nyt on meikäläisen aika ottaa vastuu siitä omasta elämästä, eikä vain kirjoittaa siitä. On myös äärimmäisen pelottavaa olla tekemättä mitään, kun on tähän suorittamisen pikajunaan hypännyt. Nyt ajattelin jäädä seuraavalla pysäkillä pois.

Kiitos.

Halu palata kirjoittamisen ja bloggaamisen pariin on, mutta ehkä aloitan sen taas omilla sivuillani. En ota kummiskaan paineita. Jos haluat jäädä seurailemaan, mitä mä hommailen, niin parhaiten se onnistuu Instagramin kautta.

Oman yrityksen kautta valmennukset jatkuvat ja listalla olisi myös omien nettisivujen päivittäminen ja mahdollinen bloggaaminen siellä (taas.) Instagram päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tulkaa sinne. Ainakin tarinoiden puolella länkytän harva se päivä.

Kiitos, kun olitte mun matkassa sen vähäisen ajan, mitä Fittarilla viihdyin. Kiitollinen Fitfashionille, että pääsin kokeilemaan, mutta nyt palaan takaisin kotiin. <3

Mahtavaa kevättä!

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Jalkarääkki : 6 + 1 liikkeen tehotreeni

Vielä ehtii saada reidet pumppiin ennen joulupöytään istahtamista. Oman kehon paino riittää, mutta jos tahtoo lisähaastetta, voit ottaa käsipainon tai kahvakuulan mukaan jalkarääkkiin.

Kurkkaa myös vanhemmat alavartalon hapoille saavat videopostaukset:

jalkaraakki

Jalkarääkki – 6 + 1 liikkeen tehotreeni

Homman nimi on yksinkertainen. Ota haltuun videon jokainen liike tai valitse niistä vaikka kaksi mieluisinta. Tehdään jokaista liikettä ensin kymmenen toistoa. Seuraavalla kierroksella yhdeksän, kolmannella kahdeksan ja jatketaan niin kauan kunnes toistoja on jäljellä yksi. Toisin sanoen kierroksia jalkaparoille tulee kymmenen. Tulee olemaan hapokasta, sen lupaan.

Jalkarääkin liikkeet:

1 Hyppy jalat auki -kiinni

2 Askelkyykky taakse + potku eteen

3 Kumpparikävely kylki edellä

4 Kyykkypumppaukset: alas-puoliväli-alas-ylös

5 Bulgarialainen kyykky

6 Ristikyykky

+ Bonusliike:

Yhden jalan burpee

Ei muuta kun reidet ja pakarat töihin!

Minä hyppään pian auton rattiin ja lähden poikani kanssa ajelemaan kohti äidin joulupöytää. Aattoaamuun kuuluu ehdottomasti riisipuuro ja viimeistään sen myötä on joulufiilis taattu. Mutta ensiksi vetästään jalkarääkki alle, niin voi sitten pari päivää ottaa iisimmin. Jouluna rauhoitutaan ja syödään hyvin. Pakkasin juoksukamppeetkin mukaan, mutta en saa slaagia jos ne pysyvät kassissa koko loman ajan. 🙂

Ihanaa joulua tyypit.

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Aiheuttaako some hillittömiä paineita onnistua elämässä?

Yhä useammat jakavat suuren osan elämästään sosiaaliseen mediaan tykkääjilleen ja seuraajilleen. Somesta on tullut myös monen ammatti. Muistaako teistä kukaan enää aikaa, kun soitettiin lankapuhelimella? Kun puhelin soi, ei tiennyt kuka soittaa (ellei ollut hifistelijä ja omisti näytöllisen puhelimen.) Jännittäviä aikoja siis. Treffit sovittiin siten, että lyötiin lukkoon aika ja paikka. Ei voinut perua. Valokuvat piti erikseen käydä liikkeessä kehittämässä ja niitä tuli ODOTTAA. 🙂

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Aiheuttaako some paineita?

Ajattelin jakaa ajatuksiani somesta, niin plussia kuin miinuksia. Kaikesta nimittäin löytää aina niin hyvää kuin huonoa. Some ei ole tässä poikkeus.

Ammatilliset paineet (tähän sisältyvät myös ulkonäköpaineet) ovat ihan toista luokkaa nyt, kun muinoin ennen instagrameja ja snäppejä. Sisältöä tulisi jakaa koko ajan, eikä siihen riitä enää hätäisesti huitaistu kännykkäräpsy. Ennen tehtiin mainoksia lehtiin, nyt ollaan läsnä asiakkaiden kanssa joka hetkessä. Ajatuksena hienoa (olla lähempänä asiakasta ja vuorovaikuttaa), mutta toki myös kuluttavaa, koska rajanveto oman ajan ja työajan välille on mahdotonta vetää.

Ulkonäköpaineet ovat varsinkin hyvinvointialalla suuret jos niille antaa vallan. Tulee minullekin aikoja kun mietin, voinko laittaa jotain kuvaa sosiaaliseen mediaan jos kaikki ei ole tiptop ja tikissä. Mutta onneksi näitä hetkiä tulee enää harvemmin. Olen nimittäin huomannut, että mitä aidompi ja oma rosoinen itsensä on, sen enemmän ihmiset susta tykkää. Somessa ei siis kannata feikata tai tavoitella täydellisyyttä. Koska ei ole olemassa täydellistä elämää. Instagramissa ehkä, mutta ei oikeassa elämässä. 🙂

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Kyllähän siellä sosiaalisessa mediassa hengailu myös osaa ahdistaakin. Siinä on kuitenkin vissi ero ahdistuuko muiden tekemistä huikeista treenivideoista vai ottaako niistä inspiraatiota. Itse koen, että on olemassa kahdenlaista kateutta: toinen pistää suhun vauhtia ja motivoi,  toinen myrkyttää ja jarruttaa.

Sosiaalisesta mediasta voi halutessaan saada motivaatiota vaikka omaan treeniin. On inspiroivaa katsoa treenikuvia- ja videoita. Sieltä saa loistavia vinkkejä omaan treeniin ja somettamiseen. On huikeaa olla itse jakamassa hyvinvointi-ideoita seuraajilleni ja päästä keskustelemaan. Vuorovaikutus teidän tyyppien kanssa on parasta.

Oma rajanveto

Jos saatoin haaveilla ammatista somen parissa. Nyt en enää ole niin varma. 🙂 Mihin vetää rajat? Välillä 6 vuotiaan poikani ollessa kotona, nauhoittelen instan puolella tarinaa tai hillun somen syövereissä, Ja ihan ”no reason. ”

Sitten välillä pysähdyn miettimään, että mitä ihmettä mä oikein teen? Haluanko mä olla äiti, jolle on tärkeämpää tuijottaa ruutua ja kuvata omaa elämäänsä muille vai ihan tosissaan ja läsnäolevasti elää sitä. Monesti tuntuu, että hetket menevät ohi, kun puhelin kaivetaan taskusta ja koitetaan ikuistaa täydellinen brunssi tai lapsen ensimmäiset askeleet.

Tästä voimmekin päätellä, että ajatukseni ovat jatkuvassa ristitulessa. Koska toki haluan jakaa seuraajilleni ja tykkääjilleni omaa elämääni ja jakaa hyvinvointi-vinkkejä. Mutta missä menee raja? Hetki sitten kirjoittelin postauksen bloggaajan työn helppoudesta, joka ei sitten ilmeisesti ollutkaan niin helppoa. 🙂

Kuinka monessa duunissa sun täytyy olla 24/7 läsnä?

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Meillä on vain tämä hetki. Oho ei kun se meni jo. Mä haluaisin olla ihminen, jonka kanssa voi keskustella tai tulla kertomaan murheistaan ilman, että se pitää kuvata someen. Vähän sama asia, kuin treeniä ei ole tapahtunut, jossei siitä ole postattu.

Miten te muut paljon sosiaalisen median parissa työskentelevät / aikaa paljon viettävät olette ratkaisseet asian? Tuleeko paineita?

Ens kerralla jotain treenivinkkiä luvassa. 😉

Parasta viikonloppua!

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram