Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäminen – mahdoton yhtälö

Mahdottomalta yhtälöltä se ainakin ajoittain tuntuu. Esimerkiksi juuri tällä viikolla. Tällä viikolla ihan tosissani kaipasin palkoillisena oloa. Lapsi oli sairas, joten ”oikeissa töissä” olisin saanut 100% palkan, eikä olisi tarvinnut stressata töistä. Olisin saanut käytännössä palkallisen vapaan, koska sitähän se kipeän lapsen hoitaminen on. 😀 Yrittäjänä palkka oli tuolta päivältä 0 €, mutta siinä oksennuksia siivotessa piti vasurilla hoitaa kirjanpitoa sekä suunnitella seuraavan päivän ohjauksia.

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminenVälillä mietin onko tässä mitään järjen hiventäkään. Ei tukiverkostoa, ei miestä jakamassa vastuuta, mutta omilla harteilla painaa yrityksen asiat, toimeentulo sekä lapsen kasvattaminen. Ja toki se oma jaksaminen. Aikatauluttaminen on välillä ihan helvetistä. Aikataulut reagoivat muuttuviin tilanteisiin vähän kuten korttitalo. Jos yksi kortti kaatuu, romahtaa koko paketti. Omassa korttitalossani yhden asiakkaan ajan peruutus saattaa laittaa koko päivän uuteen uskoon. Nykyään kalenterissa pitää erikseen lukea erikseen melkein jopa suihkussakäynnit. 😀

Kaikessa raskaudessaan tämä on kuitenkin se juttu, mitä haluan tehdä. Elämässä ei pidä tyytyä. Mitään ei saavuta helpolla. Menestyminen vaatii aina riskinottoa, usein myös epävarmuutta. Tuleeko tästä mitään?

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

Onnea 100 vuotias Suomi!

Ja nyt kun olen tämän valitusvirren kirjoittanut, mietin miten hyvin asiat täällä Suomessa ovat. Vaikka minulta menisi nyt kaikki, tuskin joutuisin kadulle. Vaikka yrittäjänä välillä ottaa aivoon kaiken maailman maksut ja tienaamisen mahdottomuus (koska kaikki maksut), en tiedä olisinko missään muussa maassa uskaltanut jäädä tyhjän päälle, kun lähdin yrittäjäksi. Suomessa tietää, ettei jää yksin. Ja vaikka suomalaisista voi olla montaa mieltä, olen itse syvästi suomalaisten puolella. Olen saanut viime vuosina korvaamatonta apua ja tukea näiltä juroilta tovereilta. Vaikkei suomalainen puhu taikka pussaa, auttaa hän aina miestä (tai naista) mäessä. Tällaisen kansan keskellä on ihmisen hyvä elää. ♥

Moni asia on täällä lintukodossa päin seiniä, mutta onko olemassa täydellistä valtiota? Minä arvostan turvallisuutta ja just sitä, ettei jää yksin vaikka kävisi mitä. Välillä heitellään vitsillä että on lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta onhan se.

Parasta synttäriä Suomi! <3

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

-Noora

P.S. Käykää tsekkaamassa mun IG-tililtä arvonta, jossa voit voittaa ihanat pinkit kuulokkeet joko itselle tai pukinkonttiin.

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

MILLAISTA ON OLLA SUPERÄITI JA YRITTÄJÄ ?

millaista on olla superäiti ja yrittäjä

Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki on reilassa? Koti on tiptop, työt rullaa ilman ongelmia ja lapsetkin on hoidettu käsikirjan mukaan. Ja koska oma hyvinvointi on tärkeää, jaksat myös treenata aktiivisesti ja luoda kuin tyhjästä terveellistä sapuskaa, jolla ruokit myös naapurien lapset.

Vaikka väsyttää, et tietenkään valita, koska #positivevibesonly

Arki puksuttaa jouhevasti eteenpäin ja sinulla on kaikki hallussa. Millaista on olla superäiti ja yrittäjä? You tell me?

Pakko myöntää, että viimeaikoina olen jaksanut tehdä vain murto-osan siitä, mihin yleensä pystyn. Treenit on minimissä, työt on minissä ja sitä myötä rahat on minimissä. Näiden lisäksi sosiaaliset suhteet ovat minimissä, niin kotona kuin sen ulkopuolella. Olen alkanut epäillä itseäni. Onko tässä kaikessa mitään järkeä?

JAKSAMISEN ÄÄRIRAJOILLA TÄSSÄ ELÄMÄN VUORISTORADASSA

Välillä saan hirmuisesti aikaiseksi ja koen, että kaikki on mahdollista. Ja sitten tulee se aika, kun tekisi heittää ne kuuluisat hanskat tiskiin ja haistattaa paskat KAIKELLE ja KAIKILLE! Tänä aikana en jaksa somea (siellä ne kaikki superihmiset vaan taas näyttävät mitä kaikkea ovat saaneet aikaiseksi) enkä myöskään ihmisiä livenä.

Joten en tiedä millaista on olla superäiti ja yrittäjä. Tiedän ainoastaan millaista on havitella sitä.

Tuleeko koskaan aikaa jolloin voin olla itsestäni ylpeä ja osaan olla tyytyväinen. Tuleeko ajankohta, jolloin voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, enkä aina pode huonoa omaatuntoa riippuen siitä,  missä olen. Pienten lasten äidit osaavat varmasti allekirjoittaa sen raastavan riittämättömyyden tunteen ollessaan poissa kotoa. Aina jäät jostain paitsi.

millaista on olla superäiti ja yrittäjä

HUONO ÄITI EI JAKSA VÄRITTÄÄ

Nostan hattua yksinhuoltajille. En käsitä, miten pystytte pyörittämään arkea ja tekemään samalla töitä. 🙂 Minulla on vielä helppo tilanne, kun lapsi asuu luonani vuoroviikoin.

Tämä työ on ehkä imaissut minua hieman liikaa. Olen antanut sen ottaa liian ison roolin elämässäni. Olen ihan itse nostanut riman omalle tekemiselle niin korkeaksi, että sinne on mahdoton yltää. Pitää koko ajan näkyä somessa, kehittyä valmentajana, hankkia asiakkaita sekä ylittää olemassaolevien asiakkaiden odotukset joka kerta. Tavoitettavissa olet tietenkin 24/7.

Instagramin vihermehut ja smoothie bowlit kääntävät vain veistä haavassa, kun itse vedät jo ties monetta protskupatukka -lounasta autossa. Lapsen harrastukset, turnaukset sekä eskariin muistettavat asiat yhdistettynä kahden kodin väliseen sukkulointiin. Ei riitä välillä kapasiteetti aivoissa.

Sitten tietenkin tämä aloittavan yrittäjän rahan haaliminen. Töitä tehdään vähän siellä sun täällä, joten pitää kyetä handlaamaan monta asiaa. Huono omatunto ja riittämättömyyden tunne seuraa joka puolelle. Kotona, kun lapsi pyytää sua värittämään, et jaksa. Haluaisit jaksaa, mutta et piru vie jaksa. Syyttelevä ääni pään sisällä kertoo sun olevan huono äiti. Hyvä äiti jaksaisi värittää.

SE JOKA VANHOJA MUISTELEE…

..sitä tikulla silmään? Tuntuu, että ainoat asiat mihin keskityn on tulevaisuus ja se mitä ennen oli. Mitä olisin voinut tehdä paremmin ennen ja missä voisin kehittyä paremmin tulevaisuuden kannalta. Ei sitä osaa arvostaa tähän hetkeen mennessä saavutettuja asioita. On helppo katsoa ulkopuolelta, miten joku muu menestyy. Moni saa sen näyttämään niin helpolta. On sitten eri juttu, onko se helppoa?

Suorittaminen on jotenkin liian helppoa. Jopa läsnäoloa voi suorittaa. Suorittamiselle pitäisi osata vetää rajat itse. Ne väittää, että jos kerran on palanut loppuun, on toka kerta helpompi. Edellisestä kerrasta jää jälki. Onneksi nykyään osaan olla hereillä ajoissa, ettei kiehu yli. Viime kevään ajatuksia voit lukaista täältä:

Kun suorittaja palaa loppuun? 

millaista on olla superäiti ja yrittäjä

MIKÄ ELÄMÄSSÄ ON TÄRKEINTÄ?

Pitäisi kuitenkin muistaa, että kaikista tärkein omaisuus on aika. Se kuluu jatkuvasti, se ei  odottele. Meillä on vain tämä hetki. Huomisesta ei tiedä. Koetan opetella elämään hetkessä, enkä murehdi aina menneestä tai tulevasta. Yritän olla tässä ja nyt.

Superäitiys ei tarkoita sitä, että on joka päivät mätsäävät vaatteet päällä eskariin mennessä. Ei pullan tuoksua. Ei hienoimpia leluja. Superäitiys on läsnäoloa. Ja eniten mä koen viime aikoina epäonnistuneeni just siinä. Jos mä tässä mokaan, ei millään bisneselämän saavutuksella ole mitään merkitystä.

Voiko ylipäätään olla super kauhean monella osa-alueella? Tarviiko edes olla? Milloin keskinkertaisuus tulee muotiin?

Noora

P.S. Ensi viikolla viimein mun blogi siirtyy Fitfashionille! Mahtavaa! Jännää! Infoan heti, kun homma on selvä.

Käy tykkäämässä ShapeUpin facebook-sivuista, niin saat tiedon uusista blogipostauksista. Facebookissa jaan myös vinkkejä liittyen hyvinvointiin. Löydät minut myös Instagramista. Siellä pääset seurailemaan personal trainerin arkea kuvien muodossa. Pistä seurantaan!