Mikä on oman aikasi arvo?

Minkä arvoisena pidät omaa aikaasi? Tarkoitan tällä sitä aikaa, joka on pyhitetty vain ja ainoastaan sinulle. Sen ajan ei tarvitse tuottaa mitään. Ei mitään muuta kuin hyvää fiilistä. Jokaisella tulisi olla jokin asia tai tekeminen, jonka pariksi voi uppoutua ilman sen suurempaa tavoitteellisuutta. Enemmän tarvittaisiin niitä hetkiä, jolloin ei pidä suorittaa. Kahvihetki ystävän kanssa. Kävelylenkki metsään koukuttavan äänikirjan kera. Oma lemppari on Netflix & chill. 😀 Parasta mitä tiedän, on kääriytyä villasukat jalassa sänkyyn ja tuijottaa monta tuntia hömppäsarjoja netistä. Täysin aivot narikkaan -meininkiä, mutta aivan täydellistä vastapainoa arjen velvoitteille.

Mika on oman aikasi arvo

Oma aika jää usein arjen kiireiden jalkoihin

Työskentelen parhaiten pienen paineen alla. Kiire ja aikataulut jopa jollain tasolla kiehtovat minua ja saan siitä mielihyvää, kun selviydyn arjen tiukoista tilanteista. Pitkittyessään kiire kuitenkin aiheuttaa ahdistusta. Silloin sitä tilaa haluaisi raivata villasukille ja Netflixille. Jokin balanssi tähän(kin) asiaan olisi löydyttävä. Olen kuitenkin ääripäiden ihminen. Rakastan kiirettä ja hyvää painetta. Vastapainoksi kaipaan täysin flegmaattista meininkiä.Mika on oman aikasi arvo

Mikä on oman aikasi arvo?

Ikä on pehmentänyt minua. Muutamia vuosia sitten olin aivan varma, että minusta tulee menestynyt uranainen. Olen aina pitänyt itseäni ahkerana ja aikaansaavana. Voisinko olla jotain muutakin. Jos olen jotain ymmärtänyt ja osannut ottaa virheistäni opiksi on se, että omaa aikaa on oltava. Se mitä oma aika kellekin tarkoittaa, on yksilöllistä. Elämä on tosissaan tässä ja nyt. En oikeasti halua herätä vuosien päästä ja havahtua siihen, että juna meni jo.

Nyt kohta vuosi täysipäiväistä yrittäjyyttä takana ja tosissani mietin, haluanko tätä tahtia vetää koko loppuelämäni. Lapset ovat pieniä vain hetken. Olen alkanut tietoisesti hidastamaan. Tekemään valintoja arjessa, jotta aikaa on olla läsnä perheelle ja ystäville. Omaa treeniaikaa olen ottanut myös. Sen ajan ottaminen on ollut jostain syystä kaikista vaikeinta. Se on kuitenkin asia, jonka olen itselleni ja keholleni velkaa. Tässä olen ainakin nämä tammikuun pari ensimmäistä viikkoa onnistunut. 🙂

Itsensä priorisoiminen ykköseksi. Se on vaikeaa. Joudun käymään tätä ”arvokeskustelua” itseni kanssa melkein päivittäin. Jos sitä aikaa ei erikseen itselleen ota, ei sitä kukaan tule sinulle tarjoamaan. Marttyyriksi on helppo heittäytyä. Se on paljon helpompaa kuin ottaa vastuu omasta elämästä. Pitää ottaa vastuu siitä, ettei voi sanoa kaikkeen kyllä. Vastuunotto omasta kalenterista (varsinkin jos olet oman itsesi herra) on erityisen tärkeä asia oppia. Kapasiteettimme kun on rajallista. Kriiseilyn myötä olen tajunnut tämän oman jaksamisen rajallisuuden. Ja toki elämän. Aika kuluu koko ajan.

Tosi diippiä, mutta tuskin kovin moni kuolinvuoteellaan surkuttelee tekemättä jääneitä työasioita. Tuskin muistellaan, että olinpas minä ahkera, mutta harmittaa, kun en sitä yhtä projektia saanut vietyä loppuun. Uskoisin, että ne harmituksen aiheet löytyvät pieleen menneistä ihmissuhteista, liiasta työnteosta, kokematta jääneistä elämyksistä. Olisinpa matkustellut. Olisinpa aloittanut sen uuden harrastuksen. Olisinpa ollut enemmän kotona läsnä. Olisipa ollut enemmän aikaa katsoa villasukat jalassa Netflixiä.

Kuinka arvokkaana sä pidät omaa aikaasi?

Mika on oman aikasi arvo

Rauhallista loppuviikkoa!

-Noora

Lue myös:

Uusi vuosi 2018 – olen valmis //Hyvinvointi on jokaisen omissa käsissä //Miten voida paremmin arjessa? //Kun väsymys ottaa vallan

Kiitos kuvista: Monna  / Kuvauspaikka: Hyvinvointistudio Lupaus (jossa olen valmentajana)

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Mielenterveysviikko – onko masennus edelleen häpeä?

mielenterveysviikko

Mielenterveysviikko on vuosittain marraskuun lopulla (19.−26.11.2017) ja sitä on vietetty jo vuodesta 1974. Viikon tarkoituksena on tuoda esille ajankohtaisia teemoja liittyen mielenterveyteen. Tänä vuonna tarkastelun kohteena on ollut mielenterveys ja työ. Mielenterveyden sairauksien vuoksi ollaan toisiksi eniten pitkillä sairauslomilla. Mitä on hyvä mielenterveys? WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan (Mielenterveysseura.)

Masennus – onko se edelleen häpeä?

Onko edelleen häpeä sairastua masennukseen? Miten asia otetaan esille työpaikalla ja mitä jos jää pitkälle saikulle? Kuinka palata pitkän sairausloman jälkeen töihin? Tarvitaan helkutin hyvää esimiestyötä, jotta sairastunut voi ”hyvillä mielin” jäädä pois töistä. Puhumattakaan töihin takaisin palaamisesta.

”Pahimpina aikoina sitä oli niin väsynyt, että olisi halunnut vain autoa ajaessa laittaa silmät kiinni ja nukahtaa. ”

Masennus, josta myös itsellä on valitettavasti kokemusta ei näy päällepäin. Ei ne masentuneet välttämättä tule ase ohimolla kadulla vastaan. Sairastua tosin voi kuka tahansa. Se ei katso titteleitä, eikä siinä voida kisailla, kuka on lapsuudessa kärsinyt eniten.

Itse muistan sen häpeän tunteen, joka valtasi kun olin pahimmassa jamassa. Mikä helvetin oikeus mulla on olla rikki? Mulla on työ, perhe ja vakaa elämäntilanne. Kaikki mitä olen halunnut. Ja silti mikään ei tunnu miltään, paitsi paskalta.

mielenterveysviikko

Joten ole ystävällinen, älä vähättele toista. Ulkoisilla asioilla ei ole tekemistä mielenterveyden kanssa, eikä sitä voi ostaa. Ei masennuksen sairastumiseen tarvita ”lupaa.” Siihen ei saa oikeutta vain jos on asunut kadulla tai elänyt lapsuutensa alkoholistiperheessä. Siihen voi yhtä hyvin sairastua se kultalusikka perseessä syntynyt naapuri. On tiettyjä asioita, jotka nostavat todennäköisyyttäsi sairastua, mutta niin kuin sanottu, sairastua voi kuka tahansa.

Tämä aika on armoton. Suorita töissä, suorita vapaalla ja siltikään mikään ei riitä. Sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. Siellä esitellään täydellistä elämää, ilman säröjä. On hemmetin väsyttävää mennä koko ajan omien jaksamisen rajojen yli. Mutta voiko tässä maailmassa edes pysähtyä? Jos pysähdyn, niin maailma jatkaa kulkuaan ja jään tarpeettomaksi. Tarpeettomuuden ja riittämättömyyden tunne kalvaa mieltä jatkuvasti. Et saa tarpeeksi aikaan toimistolla, et kotona etkä saa harrastettua tarpeeksi kehittävää liikuntaa. Meditoidakin pitäisi. Olet huono. Mitä järkeä on edes nousta ylös  jos ei pysty suorittamaan ja olemaan hyödyksi?

Kulutusyhteiskunta kuluttaa myös meitä ihmisiä. Vaaditaan lisää, kovempaa ja tehokkaammin. En halua olla mukana enää kuluttamassa itseäni loppuun. Koetan olla viisaampi. Todennäköisesti en kuitenkin opi täysin. Mutta tiedostan. Kun sitä on kerran keittänyt tosissaan yli, osaa tarkkailla merkkejä. Että osaisi hiljentää ajoissa.

Sellaisia aatoksia.

Muista, sinä itse olet tärkein, joten pidä huolta. Meillä on vain tämä yksi elämä. Ja koska yksinäisyyttä on tässä maailmassa liikaa, niin pidetään myös toisistamme huoli. Ei saa jättää ketään yksin.

Pus.

-Noora

mielenterveysviikko

Edellisessä postauksessa jumpattiin kehonpainolla kotona:

Kehonpainotreeni aloittelijalle

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Keskity vain omiin asioihisi

Kaikilla on mielipide, kysyttiin sitä tai ei. Varsinkin naiset ovat tässä erinomaisia. Syyllistäminen, juoruilu sekä selkäänpuukottaminen. Esimerkiksi kahden ihmisen erosta tietää parhaiten tasan tarkkaan ne kaksi eronnutta. Siihen on ihan turha tulla väliin selittämään omia teorioitaan. Kukaan ei voi tietää, mitä tapahtuu kulissien takana.  Sama äitiyden kanssa. ”Oikeanlaisesta äitiydestä” tietää varmasti parhaiten se ÄITI. Että minua pistää vihaksi se miten toiset äidit kohtelevat toisiaan.Vauva.fi -foorumi on ihan paras paikka saada itsensä epävarmaksi. Viimeinen asia, jota väsynyt ja epävarma äiti tarvitsee, on toisen äidin syyllistäminen. Mikä on oikea aika laittaa lapsi päiväkotiin? Milloin saa lopettaa imettämisen? Mitä jos ei imetä? Saako äiti mennä töihin ja milloin?

keskity vain omiin asioihisikeskity vain omiin asioihisi

Keskity vain omiin asioihisi

Minäkin kokeilin elämää, jollaista luulin, että ihmisen tulee elää. Vuosikaudet suoritin elämää. Mielikuvissani halusin olla se nainen, joka hoitaa lapsen, kodin ja tekee kahta työtä. Se nainen ei ole koskaan väsynyt. Se nainen käy kuntosalilla sen jälkeen kun lapsi on mennyt nukkumaan. Se nainen pärjää neljän tunnin yöunilla. Se oli mahdollista. Muutamia vuosia. Lopulta tälle naiselle mikään määrä unta ei riittänyt lopettamaan väsymystä.

Oli aika kysyä, mitä minä haluan elämältä? Ihan vain minä? Ei pomot, ei poikaystävä, ei lapsi eikä varsinkaan ne toimiston naiset? Jokaisella on oma uniikki elämänsä ja jokaisella on oikeus tehdä siitä omanlaisensa. Ei ole olemassa yhtä, oikeaa tapaa elää. Täydellisyyden tavoittelu on raskasta ja ihan turhaa. Ihan kuin tämä elämä olisi annettu meille sitä varten, että kilpaillaan siitä kuka selviytyy siitä läpi parhaiten ja ilman virheitä.

keskity vain omiin asioihisi

Vanheneminen on oikeasti erittäin hyvä homma. En jaksa enää välittää noista vauva-forumin lätinöistä tai kahvipöytäkeskusteluista. Nyt tajuan, että usein ne huutelijat itse ovat niitä epävarmoja ja tyytymättömiä omiin elämiinsä. Helppo se on huudella vieraisiin pöytiin kuin tehdä omalle elämälleen jotain.

Mitähän maailmassa tapahtuisi jos jokainen keskittyisi vain omiin asioihinsa? Ehkä se on helpompaa neuvoa muita, kuin elää omaa ”täydellistä” elämäänsä. Ehkä se, joka syyttelee muita, haluaisi itse uskaltaa olla rohkea. Opiskella uuden ammatin. Hypätä oravanpyörästä. Lähteä ulkomaille yksin, ilman perhettä. Ehkä asioihin sekaantuja tahtoisi itse uskaltaa erota huonosta parisuhteesta.

Elätkö sellaista elämää kuin SINÄ itse haluat? Vai oletko rakentamiesi kulissien vanki?

Peace and love.

-Noora

Lue myös: Itsestä huolehtiminen kriisin keskellä//Eroon epävarmuudesta//Hyvinvointi on jokaisen omissa käsissä

keskity vain omiin asioihisi

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram