Mikä on oman aikasi arvo?

Minkä arvoisena pidät omaa aikaasi? Tarkoitan tällä sitä aikaa, joka on pyhitetty vain ja ainoastaan sinulle. Sen ajan ei tarvitse tuottaa mitään. Ei mitään muuta kuin hyvää fiilistä. Jokaisella tulisi olla jokin asia tai tekeminen, jonka pariksi voi uppoutua ilman sen suurempaa tavoitteellisuutta. Enemmän tarvittaisiin niitä hetkiä, jolloin ei pidä suorittaa. Kahvihetki ystävän kanssa. Kävelylenkki metsään koukuttavan äänikirjan kera. Oma lemppari on Netflix & chill. 😀 Parasta mitä tiedän, on kääriytyä villasukat jalassa sänkyyn ja tuijottaa monta tuntia hömppäsarjoja netistä. Täysin aivot narikkaan -meininkiä, mutta aivan täydellistä vastapainoa arjen velvoitteille.

Mika on oman aikasi arvo

Oma aika jää usein arjen kiireiden jalkoihin

Työskentelen parhaiten pienen paineen alla. Kiire ja aikataulut jopa jollain tasolla kiehtovat minua ja saan siitä mielihyvää, kun selviydyn arjen tiukoista tilanteista. Pitkittyessään kiire kuitenkin aiheuttaa ahdistusta. Silloin sitä tilaa haluaisi raivata villasukille ja Netflixille. Jokin balanssi tähän(kin) asiaan olisi löydyttävä. Olen kuitenkin ääripäiden ihminen. Rakastan kiirettä ja hyvää painetta. Vastapainoksi kaipaan täysin flegmaattista meininkiä.Mika on oman aikasi arvo

Mikä on oman aikasi arvo?

Ikä on pehmentänyt minua. Muutamia vuosia sitten olin aivan varma, että minusta tulee menestynyt uranainen. Olen aina pitänyt itseäni ahkerana ja aikaansaavana. Voisinko olla jotain muutakin. Jos olen jotain ymmärtänyt ja osannut ottaa virheistäni opiksi on se, että omaa aikaa on oltava. Se mitä oma aika kellekin tarkoittaa, on yksilöllistä. Elämä on tosissaan tässä ja nyt. En oikeasti halua herätä vuosien päästä ja havahtua siihen, että juna meni jo.

Nyt kohta vuosi täysipäiväistä yrittäjyyttä takana ja tosissani mietin, haluanko tätä tahtia vetää koko loppuelämäni. Lapset ovat pieniä vain hetken. Olen alkanut tietoisesti hidastamaan. Tekemään valintoja arjessa, jotta aikaa on olla läsnä perheelle ja ystäville. Omaa treeniaikaa olen ottanut myös. Sen ajan ottaminen on ollut jostain syystä kaikista vaikeinta. Se on kuitenkin asia, jonka olen itselleni ja keholleni velkaa. Tässä olen ainakin nämä tammikuun pari ensimmäistä viikkoa onnistunut. 🙂

Itsensä priorisoiminen ykköseksi. Se on vaikeaa. Joudun käymään tätä ”arvokeskustelua” itseni kanssa melkein päivittäin. Jos sitä aikaa ei erikseen itselleen ota, ei sitä kukaan tule sinulle tarjoamaan. Marttyyriksi on helppo heittäytyä. Se on paljon helpompaa kuin ottaa vastuu omasta elämästä. Pitää ottaa vastuu siitä, ettei voi sanoa kaikkeen kyllä. Vastuunotto omasta kalenterista (varsinkin jos olet oman itsesi herra) on erityisen tärkeä asia oppia. Kapasiteettimme kun on rajallista. Kriiseilyn myötä olen tajunnut tämän oman jaksamisen rajallisuuden. Ja toki elämän. Aika kuluu koko ajan.

Tosi diippiä, mutta tuskin kovin moni kuolinvuoteellaan surkuttelee tekemättä jääneitä työasioita. Tuskin muistellaan, että olinpas minä ahkera, mutta harmittaa, kun en sitä yhtä projektia saanut vietyä loppuun. Uskoisin, että ne harmituksen aiheet löytyvät pieleen menneistä ihmissuhteista, liiasta työnteosta, kokematta jääneistä elämyksistä. Olisinpa matkustellut. Olisinpa aloittanut sen uuden harrastuksen. Olisinpa ollut enemmän kotona läsnä. Olisipa ollut enemmän aikaa katsoa villasukat jalassa Netflixiä.

Kuinka arvokkaana sä pidät omaa aikaasi?

Mika on oman aikasi arvo

Rauhallista loppuviikkoa!

-Noora

Lue myös:

Uusi vuosi 2018 – olen valmis //Hyvinvointi on jokaisen omissa käsissä //Miten voida paremmin arjessa? //Kun väsymys ottaa vallan

Kiitos kuvista: Monna  / Kuvauspaikka: Hyvinvointistudio Lupaus (jossa olen valmentajana)

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäminen – mahdoton yhtälö

Mahdottomalta yhtälöltä se ainakin ajoittain tuntuu. Esimerkiksi juuri tällä viikolla. Tällä viikolla ihan tosissani kaipasin palkoillisena oloa. Lapsi oli sairas, joten ”oikeissa töissä” olisin saanut 100% palkan, eikä olisi tarvinnut stressata töistä. Olisin saanut käytännössä palkallisen vapaan, koska sitähän se kipeän lapsen hoitaminen on. 😀 Yrittäjänä palkka oli tuolta päivältä 0 €, mutta siinä oksennuksia siivotessa piti vasurilla hoitaa kirjanpitoa sekä suunnitella seuraavan päivän ohjauksia.

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminenVälillä mietin onko tässä mitään järjen hiventäkään. Ei tukiverkostoa, ei miestä jakamassa vastuuta, mutta omilla harteilla painaa yrityksen asiat, toimeentulo sekä lapsen kasvattaminen. Ja toki se oma jaksaminen. Aikatauluttaminen on välillä ihan helvetistä. Aikataulut reagoivat muuttuviin tilanteisiin vähän kuten korttitalo. Jos yksi kortti kaatuu, romahtaa koko paketti. Omassa korttitalossani yhden asiakkaan ajan peruutus saattaa laittaa koko päivän uuteen uskoon. Nykyään kalenterissa pitää erikseen lukea erikseen melkein jopa suihkussakäynnit. 😀

Kaikessa raskaudessaan tämä on kuitenkin se juttu, mitä haluan tehdä. Elämässä ei pidä tyytyä. Mitään ei saavuta helpolla. Menestyminen vaatii aina riskinottoa, usein myös epävarmuutta. Tuleeko tästä mitään?

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

Onnea 100 vuotias Suomi!

Ja nyt kun olen tämän valitusvirren kirjoittanut, mietin miten hyvin asiat täällä Suomessa ovat. Vaikka minulta menisi nyt kaikki, tuskin joutuisin kadulle. Vaikka yrittäjänä välillä ottaa aivoon kaiken maailman maksut ja tienaamisen mahdottomuus (koska kaikki maksut), en tiedä olisinko missään muussa maassa uskaltanut jäädä tyhjän päälle, kun lähdin yrittäjäksi. Suomessa tietää, ettei jää yksin. Ja vaikka suomalaisista voi olla montaa mieltä, olen itse syvästi suomalaisten puolella. Olen saanut viime vuosina korvaamatonta apua ja tukea näiltä juroilta tovereilta. Vaikkei suomalainen puhu taikka pussaa, auttaa hän aina miestä (tai naista) mäessä. Tällaisen kansan keskellä on ihmisen hyvä elää. ♥

Moni asia on täällä lintukodossa päin seiniä, mutta onko olemassa täydellistä valtiota? Minä arvostan turvallisuutta ja just sitä, ettei jää yksin vaikka kävisi mitä. Välillä heitellään vitsillä että on lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta onhan se.

Parasta synttäriä Suomi! <3

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

-Noora

P.S. Käykää tsekkaamassa mun IG-tililtä arvonta, jossa voit voittaa ihanat pinkit kuulokkeet joko itselle tai pukinkonttiin.

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Mielenterveysviikko – onko masennus edelleen häpeä?

mielenterveysviikko

Mielenterveysviikko on vuosittain marraskuun lopulla (19.−26.11.2017) ja sitä on vietetty jo vuodesta 1974. Viikon tarkoituksena on tuoda esille ajankohtaisia teemoja liittyen mielenterveyteen. Tänä vuonna tarkastelun kohteena on ollut mielenterveys ja työ. Mielenterveyden sairauksien vuoksi ollaan toisiksi eniten pitkillä sairauslomilla. Mitä on hyvä mielenterveys? WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan (Mielenterveysseura.)

Masennus – onko se edelleen häpeä?

Onko edelleen häpeä sairastua masennukseen? Miten asia otetaan esille työpaikalla ja mitä jos jää pitkälle saikulle? Kuinka palata pitkän sairausloman jälkeen töihin? Tarvitaan helkutin hyvää esimiestyötä, jotta sairastunut voi ”hyvillä mielin” jäädä pois töistä. Puhumattakaan töihin takaisin palaamisesta.

”Pahimpina aikoina sitä oli niin väsynyt, että olisi halunnut vain autoa ajaessa laittaa silmät kiinni ja nukahtaa. ”

Masennus, josta myös itsellä on valitettavasti kokemusta ei näy päällepäin. Ei ne masentuneet välttämättä tule ase ohimolla kadulla vastaan. Sairastua tosin voi kuka tahansa. Se ei katso titteleitä, eikä siinä voida kisailla, kuka on lapsuudessa kärsinyt eniten.

Itse muistan sen häpeän tunteen, joka valtasi kun olin pahimmassa jamassa. Mikä helvetin oikeus mulla on olla rikki? Mulla on työ, perhe ja vakaa elämäntilanne. Kaikki mitä olen halunnut. Ja silti mikään ei tunnu miltään, paitsi paskalta.

mielenterveysviikko

Joten ole ystävällinen, älä vähättele toista. Ulkoisilla asioilla ei ole tekemistä mielenterveyden kanssa, eikä sitä voi ostaa. Ei masennuksen sairastumiseen tarvita ”lupaa.” Siihen ei saa oikeutta vain jos on asunut kadulla tai elänyt lapsuutensa alkoholistiperheessä. Siihen voi yhtä hyvin sairastua se kultalusikka perseessä syntynyt naapuri. On tiettyjä asioita, jotka nostavat todennäköisyyttäsi sairastua, mutta niin kuin sanottu, sairastua voi kuka tahansa.

Tämä aika on armoton. Suorita töissä, suorita vapaalla ja siltikään mikään ei riitä. Sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. Siellä esitellään täydellistä elämää, ilman säröjä. On hemmetin väsyttävää mennä koko ajan omien jaksamisen rajojen yli. Mutta voiko tässä maailmassa edes pysähtyä? Jos pysähdyn, niin maailma jatkaa kulkuaan ja jään tarpeettomaksi. Tarpeettomuuden ja riittämättömyyden tunne kalvaa mieltä jatkuvasti. Et saa tarpeeksi aikaan toimistolla, et kotona etkä saa harrastettua tarpeeksi kehittävää liikuntaa. Meditoidakin pitäisi. Olet huono. Mitä järkeä on edes nousta ylös  jos ei pysty suorittamaan ja olemaan hyödyksi?

Kulutusyhteiskunta kuluttaa myös meitä ihmisiä. Vaaditaan lisää, kovempaa ja tehokkaammin. En halua olla mukana enää kuluttamassa itseäni loppuun. Koetan olla viisaampi. Todennäköisesti en kuitenkin opi täysin. Mutta tiedostan. Kun sitä on kerran keittänyt tosissaan yli, osaa tarkkailla merkkejä. Että osaisi hiljentää ajoissa.

Sellaisia aatoksia.

Muista, sinä itse olet tärkein, joten pidä huolta. Meillä on vain tämä yksi elämä. Ja koska yksinäisyyttä on tässä maailmassa liikaa, niin pidetään myös toisistamme huoli. Ei saa jättää ketään yksin.

Pus.

-Noora

mielenterveysviikko

Edellisessä postauksessa jumpattiin kehonpainolla kotona:

Kehonpainotreeni aloittelijalle

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram