Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäminen – mahdoton yhtälö

Mahdottomalta yhtälöltä se ainakin ajoittain tuntuu. Esimerkiksi juuri tällä viikolla. Tällä viikolla ihan tosissani kaipasin palkoillisena oloa. Lapsi oli sairas, joten ”oikeissa töissä” olisin saanut 100% palkan, eikä olisi tarvinnut stressata töistä. Olisin saanut käytännössä palkallisen vapaan, koska sitähän se kipeän lapsen hoitaminen on. 😀 Yrittäjänä palkka oli tuolta päivältä 0 €, mutta siinä oksennuksia siivotessa piti vasurilla hoitaa kirjanpitoa sekä suunnitella seuraavan päivän ohjauksia.

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminenVälillä mietin onko tässä mitään järjen hiventäkään. Ei tukiverkostoa, ei miestä jakamassa vastuuta, mutta omilla harteilla painaa yrityksen asiat, toimeentulo sekä lapsen kasvattaminen. Ja toki se oma jaksaminen. Aikatauluttaminen on välillä ihan helvetistä. Aikataulut reagoivat muuttuviin tilanteisiin vähän kuten korttitalo. Jos yksi kortti kaatuu, romahtaa koko paketti. Omassa korttitalossani yhden asiakkaan ajan peruutus saattaa laittaa koko päivän uuteen uskoon. Nykyään kalenterissa pitää erikseen lukea erikseen melkein jopa suihkussakäynnit. 😀

Kaikessa raskaudessaan tämä on kuitenkin se juttu, mitä haluan tehdä. Elämässä ei pidä tyytyä. Mitään ei saavuta helpolla. Menestyminen vaatii aina riskinottoa, usein myös epävarmuutta. Tuleeko tästä mitään?

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

Onnea 100 vuotias Suomi!

Ja nyt kun olen tämän valitusvirren kirjoittanut, mietin miten hyvin asiat täällä Suomessa ovat. Vaikka minulta menisi nyt kaikki, tuskin joutuisin kadulle. Vaikka yrittäjänä välillä ottaa aivoon kaiken maailman maksut ja tienaamisen mahdottomuus (koska kaikki maksut), en tiedä olisinko missään muussa maassa uskaltanut jäädä tyhjän päälle, kun lähdin yrittäjäksi. Suomessa tietää, ettei jää yksin. Ja vaikka suomalaisista voi olla montaa mieltä, olen itse syvästi suomalaisten puolella. Olen saanut viime vuosina korvaamatonta apua ja tukea näiltä juroilta tovereilta. Vaikkei suomalainen puhu taikka pussaa, auttaa hän aina miestä (tai naista) mäessä. Tällaisen kansan keskellä on ihmisen hyvä elää. ♥

Moni asia on täällä lintukodossa päin seiniä, mutta onko olemassa täydellistä valtiota? Minä arvostan turvallisuutta ja just sitä, ettei jää yksin vaikka kävisi mitä. Välillä heitellään vitsillä että on lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta onhan se.

Parasta synttäriä Suomi! <3

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

-Noora

P.S. Käykää tsekkaamassa mun IG-tililtä arvonta, jossa voit voittaa ihanat pinkit kuulokkeet joko itselle tai pukinkonttiin.

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Mielenterveysviikko – onko masennus edelleen häpeä?

mielenterveysviikko

Mielenterveysviikko on vuosittain marraskuun lopulla (19.−26.11.2017) ja sitä on vietetty jo vuodesta 1974. Viikon tarkoituksena on tuoda esille ajankohtaisia teemoja liittyen mielenterveyteen. Tänä vuonna tarkastelun kohteena on ollut mielenterveys ja työ. Mielenterveyden sairauksien vuoksi ollaan toisiksi eniten pitkillä sairauslomilla. Mitä on hyvä mielenterveys? WHO:n määritelmän (2013) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan (Mielenterveysseura.)

Masennus – onko se edelleen häpeä?

Onko edelleen häpeä sairastua masennukseen? Miten asia otetaan esille työpaikalla ja mitä jos jää pitkälle saikulle? Kuinka palata pitkän sairausloman jälkeen töihin? Tarvitaan helkutin hyvää esimiestyötä, jotta sairastunut voi ”hyvillä mielin” jäädä pois töistä. Puhumattakaan töihin takaisin palaamisesta.

”Pahimpina aikoina sitä oli niin väsynyt, että olisi halunnut vain autoa ajaessa laittaa silmät kiinni ja nukahtaa. ”

Masennus, josta myös itsellä on valitettavasti kokemusta ei näy päällepäin. Ei ne masentuneet välttämättä tule ase ohimolla kadulla vastaan. Sairastua tosin voi kuka tahansa. Se ei katso titteleitä, eikä siinä voida kisailla, kuka on lapsuudessa kärsinyt eniten.

Itse muistan sen häpeän tunteen, joka valtasi kun olin pahimmassa jamassa. Mikä helvetin oikeus mulla on olla rikki? Mulla on työ, perhe ja vakaa elämäntilanne. Kaikki mitä olen halunnut. Ja silti mikään ei tunnu miltään, paitsi paskalta.

mielenterveysviikko

Joten ole ystävällinen, älä vähättele toista. Ulkoisilla asioilla ei ole tekemistä mielenterveyden kanssa, eikä sitä voi ostaa. Ei masennuksen sairastumiseen tarvita ”lupaa.” Siihen ei saa oikeutta vain jos on asunut kadulla tai elänyt lapsuutensa alkoholistiperheessä. Siihen voi yhtä hyvin sairastua se kultalusikka perseessä syntynyt naapuri. On tiettyjä asioita, jotka nostavat todennäköisyyttäsi sairastua, mutta niin kuin sanottu, sairastua voi kuka tahansa.

Tämä aika on armoton. Suorita töissä, suorita vapaalla ja siltikään mikään ei riitä. Sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. Siellä esitellään täydellistä elämää, ilman säröjä. On hemmetin väsyttävää mennä koko ajan omien jaksamisen rajojen yli. Mutta voiko tässä maailmassa edes pysähtyä? Jos pysähdyn, niin maailma jatkaa kulkuaan ja jään tarpeettomaksi. Tarpeettomuuden ja riittämättömyyden tunne kalvaa mieltä jatkuvasti. Et saa tarpeeksi aikaan toimistolla, et kotona etkä saa harrastettua tarpeeksi kehittävää liikuntaa. Meditoidakin pitäisi. Olet huono. Mitä järkeä on edes nousta ylös  jos ei pysty suorittamaan ja olemaan hyödyksi?

Kulutusyhteiskunta kuluttaa myös meitä ihmisiä. Vaaditaan lisää, kovempaa ja tehokkaammin. En halua olla mukana enää kuluttamassa itseäni loppuun. Koetan olla viisaampi. Todennäköisesti en kuitenkin opi täysin. Mutta tiedostan. Kun sitä on kerran keittänyt tosissaan yli, osaa tarkkailla merkkejä. Että osaisi hiljentää ajoissa.

Sellaisia aatoksia.

Muista, sinä itse olet tärkein, joten pidä huolta. Meillä on vain tämä yksi elämä. Ja koska yksinäisyyttä on tässä maailmassa liikaa, niin pidetään myös toisistamme huoli. Ei saa jättää ketään yksin.

Pus.

-Noora

mielenterveysviikko

Edellisessä postauksessa jumpattiin kehonpainolla kotona:

Kehonpainotreeni aloittelijalle

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

KESÄKUNTOON VUONNA 2020!

Otsikko antaa olettaa, että kyseessä on puhtaasti painonpudotus -postaus, mutta kirjoitus on sekavaa pohdintaa oman kunnon romahtamisesta ja ylipäätään pinnalla pysymisestä. On meinannut kuulkaas laiva upota monet kerrat tänä syksynä. Äh. Missä välissä tämä elopaino on taas päässyt kohoamaan? Minä vielä kehtaan kutsua itseäni liikunta-alan ammattilaiseksi. Välillä tuntuu, että osaan neuvoa muita, mutta itse olen aivan hukassa. Joskus kirjoitin tekstin saako pt olla lihava? Mä en ole lihava, mutta kaukana siitä, mitä haluaisin olla. Ne meikäläisen tavoitteet ja ihanteet eivät suoranaisesti liity ulkomuotoon, mutta toki kun on hyvässä fyysisessä kunnossa, se usein näkyy ulospäin.

Mites ne mun tavoitteet?

Ne mun alkusyksyn tavoitteet. Kurkkaa, mitä uhkarohkeana lupasin alkusyksystä. Siis oikeasti, anna mun nauraa. Mä olen tällä hetkellä totaalisen väsynyt. Syksy on ollut karsea. Samaan aikaan on tapahtunut hienoja asioita uran näkökulmasta ja olen saanut ihania ystäviä mun elämään. Samalla kuitenkin parisuhde meni puihin ja oli muutto uuteen kotiin edessä -kaksin lapsen kanssa. Miten mä pärjään? Yksi päivä tuntui, etten kovin hyvin, kun itku tuli talven tulosta. Tai lähinnä piruvie siitä, että talvirenkaat pitäisi ostaa ja vaihtaa. En minä osaa.

Oikeasti tää stressi ja muu (seliseli) on kerryttänyt minulle hieman liikaa massaa. Ja nyt ei puhuta lihasmassasta. Olen ehdottomasti tunnesyöjä ja tässä on lennetty jo pitkän aikaa aika matalalla ja karkkipussihan se tuo pikaista lohtua.  Olen ollut auttamattoman väsynyt ja veltto viime ajat. Se minulle kai suotakoot. Joku roti kuitenkin.

kesakuntoon vuonna 2020

Selviydy kaikesta ennätysajassa

Minulla on iso tahtotila parantua masennuksista, sydänsuruista ja muista elämän nurjapuolista ennätysajassa. Niistäkin tulisi suoriutua ja hoitaa ne pois alta nopeasti. Move on. Kaikki tutut sanovat, että sä Noora selviät mistä vaan. Mutta entä jos en? Mä en oikeasti jaksais selvitä yksin aina ja kaikesta. Tahtoisin joskus olla se, joka tullaan nostamaan ylös. Tiedän, etten todellisuudessa ole yksin. Arjessa kuitenkin olen. Yrittämisessä ja äitiydessä on kuitenkin kammottavan iso vastuu ja se vastuu pelottaa. Entä jos mä mokaan kaiken?

Ja kyllä mua inhottaa tämä mun tämänhetkinen kondis.Kuulostaa pinnalliselta, mutta valehtelisin jos väittäisin etteikö se oma peilikuva ottaisi aivoon ja harmittaisi. Heti kun tätä kirjoittelen, muistan miten paljon kaipaan lenkkiä tai kuntosalia. Se on se mun henkireikä. Kesäkunnoista viis.

Milloinkohan sitä oppii olemaan itsensä paras ystävä. Sellainen, ettei se raippa heiluis ihan koko aikaa. Välillä osaisi antaa itselleen kunnon halauksen ja kuiskata korvaan, että hyvin sä vedät.

-Noora

P.S. Mua ei oikeesti kiinnostele mitkään kesäkunnot. 🙂

kesakuntoon vuonna 2020

♥ Seuraathan somessa ♥

Facebook 

Instagram