Aiheuttaako some hillittömiä paineita onnistua elämässä?

Yhä useammat jakavat suuren osan elämästään sosiaaliseen mediaan tykkääjilleen ja seuraajilleen. Somesta on tullut myös monen ammatti. Muistaako teistä kukaan enää aikaa, kun soitettiin lankapuhelimella? Kun puhelin soi, ei tiennyt kuka soittaa (ellei ollut hifistelijä ja omisti näytöllisen puhelimen.) Jännittäviä aikoja siis. Treffit sovittiin siten, että lyötiin lukkoon aika ja paikka. Ei voinut perua. Valokuvat piti erikseen käydä liikkeessä kehittämässä ja niitä tuli ODOTTAA. 🙂

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Aiheuttaako some paineita?

Ajattelin jakaa ajatuksiani somesta, niin plussia kuin miinuksia. Kaikesta nimittäin löytää aina niin hyvää kuin huonoa. Some ei ole tässä poikkeus.

Ammatilliset paineet (tähän sisältyvät myös ulkonäköpaineet) ovat ihan toista luokkaa nyt, kun muinoin ennen instagrameja ja snäppejä. Sisältöä tulisi jakaa koko ajan, eikä siihen riitä enää hätäisesti huitaistu kännykkäräpsy. Ennen tehtiin mainoksia lehtiin, nyt ollaan läsnä asiakkaiden kanssa joka hetkessä. Ajatuksena hienoa (olla lähempänä asiakasta ja vuorovaikuttaa), mutta toki myös kuluttavaa, koska rajanveto oman ajan ja työajan välille on mahdotonta vetää.

Ulkonäköpaineet ovat varsinkin hyvinvointialalla suuret jos niille antaa vallan. Tulee minullekin aikoja kun mietin, voinko laittaa jotain kuvaa sosiaaliseen mediaan jos kaikki ei ole tiptop ja tikissä. Mutta onneksi näitä hetkiä tulee enää harvemmin. Olen nimittäin huomannut, että mitä aidompi ja oma rosoinen itsensä on, sen enemmän ihmiset susta tykkää. Somessa ei siis kannata feikata tai tavoitella täydellisyyttä. Koska ei ole olemassa täydellistä elämää. Instagramissa ehkä, mutta ei oikeassa elämässä. 🙂

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Kyllähän siellä sosiaalisessa mediassa hengailu myös osaa ahdistaakin. Siinä on kuitenkin vissi ero ahdistuuko muiden tekemistä huikeista treenivideoista vai ottaako niistä inspiraatiota. Itse koen, että on olemassa kahdenlaista kateutta: toinen pistää suhun vauhtia ja motivoi,  toinen myrkyttää ja jarruttaa.

Sosiaalisesta mediasta voi halutessaan saada motivaatiota vaikka omaan treeniin. On inspiroivaa katsoa treenikuvia- ja videoita. Sieltä saa loistavia vinkkejä omaan treeniin ja somettamiseen. On huikeaa olla itse jakamassa hyvinvointi-ideoita seuraajilleni ja päästä keskustelemaan. Vuorovaikutus teidän tyyppien kanssa on parasta.

Oma rajanveto

Jos saatoin haaveilla ammatista somen parissa. Nyt en enää ole niin varma. 🙂 Mihin vetää rajat? Välillä 6 vuotiaan poikani ollessa kotona, nauhoittelen instan puolella tarinaa tai hillun somen syövereissä, Ja ihan ”no reason. ”

Sitten välillä pysähdyn miettimään, että mitä ihmettä mä oikein teen? Haluanko mä olla äiti, jolle on tärkeämpää tuijottaa ruutua ja kuvata omaa elämäänsä muille vai ihan tosissaan ja läsnäolevasti elää sitä. Monesti tuntuu, että hetket menevät ohi, kun puhelin kaivetaan taskusta ja koitetaan ikuistaa täydellinen brunssi tai lapsen ensimmäiset askeleet.

Tästä voimmekin päätellä, että ajatukseni ovat jatkuvassa ristitulessa. Koska toki haluan jakaa seuraajilleni ja tykkääjilleni omaa elämääni ja jakaa hyvinvointi-vinkkejä. Mutta missä menee raja? Hetki sitten kirjoittelin postauksen bloggaajan työn helppoudesta, joka ei sitten ilmeisesti ollutkaan niin helppoa. 🙂

Kuinka monessa duunissa sun täytyy olla 24/7 läsnä?

Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?Aiheuttaako some hillittomia paineita onnistua elamassa?

Meillä on vain tämä hetki. Oho ei kun se meni jo. Mä haluaisin olla ihminen, jonka kanssa voi keskustella tai tulla kertomaan murheistaan ilman, että se pitää kuvata someen. Vähän sama asia, kuin treeniä ei ole tapahtunut, jossei siitä ole postattu.

Miten te muut paljon sosiaalisen median parissa työskentelevät / aikaa paljon viettävät olette ratkaisseet asian? Tuleeko paineita?

Ens kerralla jotain treenivinkkiä luvassa. 😉

Parasta viikonloppua!

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram