Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäminen – mahdoton yhtälö

Mahdottomalta yhtälöltä se ainakin ajoittain tuntuu. Esimerkiksi juuri tällä viikolla. Tällä viikolla ihan tosissani kaipasin palkoillisena oloa. Lapsi oli sairas, joten ”oikeissa töissä” olisin saanut 100% palkan, eikä olisi tarvinnut stressata töistä. Olisin saanut käytännössä palkallisen vapaan, koska sitähän se kipeän lapsen hoitaminen on. 😀 Yrittäjänä palkka oli tuolta päivältä 0 €, mutta siinä oksennuksia siivotessa piti vasurilla hoitaa kirjanpitoa sekä suunnitella seuraavan päivän ohjauksia.

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminenVälillä mietin onko tässä mitään järjen hiventäkään. Ei tukiverkostoa, ei miestä jakamassa vastuuta, mutta omilla harteilla painaa yrityksen asiat, toimeentulo sekä lapsen kasvattaminen. Ja toki se oma jaksaminen. Aikatauluttaminen on välillä ihan helvetistä. Aikataulut reagoivat muuttuviin tilanteisiin vähän kuten korttitalo. Jos yksi kortti kaatuu, romahtaa koko paketti. Omassa korttitalossani yhden asiakkaan ajan peruutus saattaa laittaa koko päivän uuteen uskoon. Nykyään kalenterissa pitää erikseen lukea erikseen melkein jopa suihkussakäynnit. 😀

Kaikessa raskaudessaan tämä on kuitenkin se juttu, mitä haluan tehdä. Elämässä ei pidä tyytyä. Mitään ei saavuta helpolla. Menestyminen vaatii aina riskinottoa, usein myös epävarmuutta. Tuleeko tästä mitään?

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

Onnea 100 vuotias Suomi!

Ja nyt kun olen tämän valitusvirren kirjoittanut, mietin miten hyvin asiat täällä Suomessa ovat. Vaikka minulta menisi nyt kaikki, tuskin joutuisin kadulle. Vaikka yrittäjänä välillä ottaa aivoon kaiken maailman maksut ja tienaamisen mahdottomuus (koska kaikki maksut), en tiedä olisinko missään muussa maassa uskaltanut jäädä tyhjän päälle, kun lähdin yrittäjäksi. Suomessa tietää, ettei jää yksin. Ja vaikka suomalaisista voi olla montaa mieltä, olen itse syvästi suomalaisten puolella. Olen saanut viime vuosina korvaamatonta apua ja tukea näiltä juroilta tovereilta. Vaikkei suomalainen puhu taikka pussaa, auttaa hän aina miestä (tai naista) mäessä. Tällaisen kansan keskellä on ihmisen hyvä elää. ♥

Moni asia on täällä lintukodossa päin seiniä, mutta onko olemassa täydellistä valtiota? Minä arvostan turvallisuutta ja just sitä, ettei jää yksin vaikka kävisi mitä. Välillä heitellään vitsillä että on lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta onhan se.

Parasta synttäriä Suomi! <3

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

-Noora

P.S. Käykää tsekkaamassa mun IG-tililtä arvonta, jossa voit voittaa ihanat pinkit kuulokkeet joko itselle tai pukinkonttiin.

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

KESÄKUNTOON VUONNA 2020!

Otsikko antaa olettaa, että kyseessä on puhtaasti painonpudotus -postaus, mutta kirjoitus on sekavaa pohdintaa oman kunnon romahtamisesta ja ylipäätään pinnalla pysymisestä. On meinannut kuulkaas laiva upota monet kerrat tänä syksynä. Äh. Missä välissä tämä elopaino on taas päässyt kohoamaan? Minä vielä kehtaan kutsua itseäni liikunta-alan ammattilaiseksi. Välillä tuntuu, että osaan neuvoa muita, mutta itse olen aivan hukassa. Joskus kirjoitin tekstin saako pt olla lihava? Mä en ole lihava, mutta kaukana siitä, mitä haluaisin olla. Ne meikäläisen tavoitteet ja ihanteet eivät suoranaisesti liity ulkomuotoon, mutta toki kun on hyvässä fyysisessä kunnossa, se usein näkyy ulospäin.

Mites ne mun tavoitteet?

Ne mun alkusyksyn tavoitteet. Kurkkaa, mitä uhkarohkeana lupasin alkusyksystä. Siis oikeasti, anna mun nauraa. Mä olen tällä hetkellä totaalisen väsynyt. Syksy on ollut karsea. Samaan aikaan on tapahtunut hienoja asioita uran näkökulmasta ja olen saanut ihania ystäviä mun elämään. Samalla kuitenkin parisuhde meni puihin ja oli muutto uuteen kotiin edessä -kaksin lapsen kanssa. Miten mä pärjään? Yksi päivä tuntui, etten kovin hyvin, kun itku tuli talven tulosta. Tai lähinnä piruvie siitä, että talvirenkaat pitäisi ostaa ja vaihtaa. En minä osaa.

Oikeasti tää stressi ja muu (seliseli) on kerryttänyt minulle hieman liikaa massaa. Ja nyt ei puhuta lihasmassasta. Olen ehdottomasti tunnesyöjä ja tässä on lennetty jo pitkän aikaa aika matalalla ja karkkipussihan se tuo pikaista lohtua.  Olen ollut auttamattoman väsynyt ja veltto viime ajat. Se minulle kai suotakoot. Joku roti kuitenkin.

kesakuntoon vuonna 2020

Selviydy kaikesta ennätysajassa

Minulla on iso tahtotila parantua masennuksista, sydänsuruista ja muista elämän nurjapuolista ennätysajassa. Niistäkin tulisi suoriutua ja hoitaa ne pois alta nopeasti. Move on. Kaikki tutut sanovat, että sä Noora selviät mistä vaan. Mutta entä jos en? Mä en oikeasti jaksais selvitä yksin aina ja kaikesta. Tahtoisin joskus olla se, joka tullaan nostamaan ylös. Tiedän, etten todellisuudessa ole yksin. Arjessa kuitenkin olen. Yrittämisessä ja äitiydessä on kuitenkin kammottavan iso vastuu ja se vastuu pelottaa. Entä jos mä mokaan kaiken?

Ja kyllä mua inhottaa tämä mun tämänhetkinen kondis.Kuulostaa pinnalliselta, mutta valehtelisin jos väittäisin etteikö se oma peilikuva ottaisi aivoon ja harmittaisi. Heti kun tätä kirjoittelen, muistan miten paljon kaipaan lenkkiä tai kuntosalia. Se on se mun henkireikä. Kesäkunnoista viis.

Milloinkohan sitä oppii olemaan itsensä paras ystävä. Sellainen, ettei se raippa heiluis ihan koko aikaa. Välillä osaisi antaa itselleen kunnon halauksen ja kuiskata korvaan, että hyvin sä vedät.

-Noora

P.S. Mua ei oikeesti kiinnostele mitkään kesäkunnot. 🙂

kesakuntoon vuonna 2020

♥ Seuraathan somessa ♥

Facebook 

Instagram

NOORA TÄS MOI!

KUKA NOORA KATARIINA?

Tämän blogin takaa löytyy 29 vuotias Helsinkiläistynyt personal trainer, yrittäjä ja äiti. Noiden lisäksi olen toki paljon muutakin. Olen pohdiskelija ja haluankin kirjoitella oikeasta, aidosta elämästä sekä jakaa paljon treenivinkkejä.

Olen hurahtanut koti- sekä ulkotreeneihin ja niihin yritystoimintanikin perustuvat. Teen yritykseni kautta ryhmävalmennuksia, yksilövalmennuksia sekä yritysvalmennuksia. Suurin osa asiakkaistani treenaa kanssani kotonaan tai ulkona. Olen entinen saliharjoittelija, rakastin isoja painoja. Nyttemmin harjoittelen pääosin kahvakuulalla tai kehonpainolla. Minulle on auennut kehonpainoharjoittelun myötä täysin uusi maailma. Se on tarvittaessa tosi vaikeaa raskasta! Vai miltä kuulostaa leuanvedot ja käsilläseisonta? Niitä mä treenaan ja uskon, että joskus onnistun.

Olen ääripäiden ihminen. Jos menee lujaa, niin sitten se on menoa. Välillä ollaan pohjalla ja märehditään itsesäälissä. En ikinä olisi uskonut, että minusta tulisi yrittäjä. Olen aina ollut siinä uskossa, että pitää käydä töissä ja elää niin sanottua tavallista, tasaisen tappavaa arkea. Vakituinen työ ja kaikki ennalta-arvattava on tosi jees ja tuo turvaa. Sisimmässä kuitenkin sydän halusi tehdä jotain muuta. Jotain isoa. Jotain, missä mikään ei ole varmaa. Pohjimmiltani olen heittäytyjä. Innostun asioista mielettömällä draivilla. Teen kovasti töitä jos tarve vaatii, välillä oman jaksamisen uhalla.

Noora tas moiOlen joutunut myös viime vuonna kohtaamaan oman jaksamisen rajallisuuden. Oppia on karttunut niistäkin ajoista ja koen edelleen olevani toipilas. Mopo meinaa välillä karata, mutta nyt osaan hiljentää vauhtia tai laittaa mopon hetkeksi talliin.

EI KIILTOKUVAA VAAN, ELÄMÄNMAKUISIA JUTTUJA

Rakastan sitä, mitä blogit joskus oli. Päiväkirjamaisia kirjoituksia, jossa elettiin lukijoiden kanssa niin ylä-kuin alamäetkin. Maailma muuttuu, niin blogitkin, mutta haluan pitää edes hitusen kiinni tästä päiväkirjamaisuudesta. Ei kiiltokuvaa, vaan helposti samaistuttavaa tekstiä. Elämänmakuisia juttuja sanoi eräs ystäväni.

Noora tas moiYRITTÄJÄKSI PITKÄN JAHKAILUN JÄLKEEN

Olen käynyt PT-koulutuksen jo vuonna 2013. Mietin jo silloin, että minäkin perustan oman yrityksen. No en perustanut. Miksi siis perustin yrityksen vasta viime vuonna? Vuosien välissä olen ollut toimistorottana niin pankissa kuin vakuutusyhtiössä. Kävin myös opettelemassa personal trainerin työtä kuntokeskuksessa. Inhosin sitä. Rakastin asiakkaiden kanssa olemista, mutta vihasin kuntosalin ilmapiiriä sekä sitä, että se oli pelkkää myyntityötä. Lopulta lopetin ja päätin, että ehkä minun kohtaloni on olla toimistohommissa. Näin perheellisenä se on järkevä ratkaisu. Vakituiset tulot, päivätyö sekä palkalliset lomat. Töistä ei tarvitsisi stressata. Kun työkone napsahtaa kiinni, alkaa vapaa-aika.

Kärsimätön luonne, sydämen palo ja aikainen kolmenkympin kriisi laittoivat minuun kuitenkin vauhtia. Viime keväänä mieheni kannustamana toiminimi oli takataskussa ja nettisivut laitettu alulle. Vuosi yrittäjyyttä takana, lukaise aikaisempia pohdintojani siitä.

Hyvinvointiyrittäjän elämää – Miten on mennyt?

Haaveissa oli, että vuoden 2016 loppuun mennessä olisin ”vapaa” työelämästä ja pystyisin elättämään itseni omilla touhuillani. No koska mikään ei mene niinkuin strömsössä, niin vuosikausien suorittaminen otti veronsa. Just silloin kun olisi pitänyt olla tehokkaimmillaan ja minulla oli kaikki, mitä halusin. Vakituinen työ, yritys aluilla sekä omassa elämässä kaikki hyvin. Väsyin. Väsyin ihan totaalisesti. Tästä stoorista voit lukea täältä:

Kun suorittaja palaa loppuun

Noora tas moiMuutenkin ensimmäinen vuosi oli malttamattomalle mielelleni liikaa. Yritystoiminta ei lähtenyt rullaamaan toivotulla tavalla. Koin olevani epäonnistuneeni. Loppuvuodesta heitin hanskat hetkellisesti tiskiin ja keskityin ainoastaan päivätyöhöni.  Jotain kumminkin tapahtui vuoden 2017 alussa. Yhteydenottoja alkoi tulla ja sain asiakkaita. Itsetunto ja luotto omaan työhön kasvoi. Lopulta hommaa alkoi olla lupaavan paljon ja keskustelin esimieheni kanssa päivätyöni lopettamisesta. Huhtikuussa 2017 olin sitten omillani. Jännittävää, pelottavaa mutta hemmetin siistiä!

ELÄMÄ ON TÄSSÄ JA NYT

Koen, että minun elämäntehtävänä on kannustaa ihmisiä liikkumaan. Sen ei tarvitse olla hampaat irvessä punttien kolistelua. Se voi olla metsässä samoilua, pyöräretkiä perheen kanssa tai 15 minuutin kotitreeni. Liikunta kuuluu kaikille ja olen täältä käsin kannustamassa sinua kohti liikunnallisempaa elämää.

Parhain oivallukseni kaiken tämän kriiseilyn jälkeen on se, että elämä on oikeasti tässä ja nyt. Pätee ihan kaikkeen. Liikunnan aloittamiseen, terveelliseen syömiseen, parisuhteisiin, omien unelmien jahtaamiseen. Huomisesta ei tiedä kukaan, joten älä odota huomiseen, älä maanantaihin. Kriisejä varmaan tulee jatkossakin, mutta nyt tiedän että niistä selviää. Uskalletaan elää. Usein eniten harmittaa ne tekemättä jääneet asiat, kuin ne tehdyt, jotka on syystä tai toisesta menneet mönkään.

Tervetuloa seuraamaan mun matkaa!

-Noora

Noora tas moi

♥ Seuraathan somessa ♥

Facebook 

Instagram