Bye bye Fitfashion!

Kauan on mennyt ennen kuin uskalsin avata blogin. Kirjoittaminen ja ylipäätään some on ahdistanut. Töitä on ollut myös hirmuisen paljon ja se on ollut todella hyvä asia. No mutta asiaan. Niin kuin otsikko varmasti sen kertoo, niin mun aikani Fitfashionilla on ohi. Minulla on ollut järjetön kevätsiivous menossa tässä parin kuukauden ajan. Ja tässä kohtaa tarkoitan kalenterin siivousta. Sitä myötä iso osa projekteista on saanut myös jäädä. Oma ongelmani on se, että innostun ihan simona kaikesta, mutta innostus laantuu myös nopeasti. En harkitse tekemisiäni, joten sinkoilen päätä pahkaa kohti uusia asioita.

Oli huikeaa päästä Fittarille kirjoittamaan.  Huomasin kuitenkin aika pian, etten jollain tapaa kuulu tänne. Älkää käsittäkö väärin, ihania tyyppejä jokainen. Mutta ehkä mä olen tällainen yksinäinen susi, joka haluaa puuhastella omiaan. Koin portaalissa bloggaamisen ahdistavana ja liian tuloshakuisena. Keskityin liikaa lukijoiden epätoivoiseen metsästämiseen ja unohdin, miksi alunperin aloitin kirjoittamaan. Ja tämä ahdistus on tullut ainoastaan omasta päästä. Koin huonommuutta, kun en voinut postata joka päivä. Ei ollut ammattilaisen ottamia kuvia, eikä klikkiotsikoita. Hirmuinen paine olla samanlainen kun muut, mutta silti jotenkin provosoiva ja erilainen.

Itseni etsimisen vuosi.

On kuulkaas kokeiltu yhteistyökuviota jos toista, dollarin kiilto silmissä. Suurin osa on mennyt mönkään. Somessa näyttää siltä, että kaikilla menee niin hemmetin lujaa. Rahaa ja ilmaista tavaraa tulee niin paljon, ettei ehdi kuluttaa. Kuuntelin parisen viikkoa sitten suorapuheisen Bettina Gräsbeckin instagram stooria, jossa hän otti kantaa sosiaaliseen mediaan ja siihen kuvaan mitä se luo. Nimenomaan siitä näkökulmasta, että jengillä näyttää menevän sairaan lujaa ja eletään sitä unelmaelämää. Jokainen uusi päivä on #parastajustnyt ja tykitetään huippuja projekteja ja kassassa kilahtaa jatkuvalla syötöllä. Todellisuudessa laskut on maksamatta ja luottokorttien limiitit on tapissa. Puhumattakaan omasta jaksamisesta. Järjetön touhuaminen ei välttämättä näy viivan alla. Kaikenlaisella kivalla puuhastelulla ei maksella vuokria, lainan lyhennyksiä, lapsen harrastuksia, saati niitä omia.

Nuo Bettina Gräsbeckin sanat kantautuivat korviini juuri oikealla hetkellä. Palaset loksahtivat kohdilleen. Hän omien sanojensa mukaan ”lopetti ylimääräisen länkyttämisen somessa ja keskittyi tekemään tulosta.” Bettina laittoi oman fokuksensa yhteen asiaan versus se, että on miljoona rautaa tulessa. Kun keskittyy yhteen asiaan jossa on hyvä, on siinä suurempi todennäköisyys onnistua kuin se, että sinkoilee jokaiseen eri suuntaan ja touhuaa mitä milloinkin. Ja mä olen nimenomaan tämä sinkoilija. Kaikkea haluaa tehdä ja tietenkin samaan aikaan. Mä näen alussa vain mahdollisuuksia ja sitten ollaankin jo kusessa. Siitä tietää, että on ampunut itseään jalkaan, kun on koko ajan töissä, mutta pankkitilillä ei ole koskaan rahaa.

”Hauskinta”, että edellinen tekstini koskee oman ajan arvostamista ja tuntuu, että omaan kaaliini tuo ajatus on iskeytynyt tosissaan vasta nyt.

”Muutamia vuosia sitten olin aivan varma, että minusta tulee menestynyt uranainen. Olen aina pitänyt itseäni ahkerana ja aikaansaavana. Voisinko olla jotain muutakin. ”

”Jos sitä aikaa ei erikseen itselleen ota, ei sitä kukaan tule sinulle tarjoamaan. Marttyyriksi on helppo heittäytyä. Se on paljon helpompaa kuin ottaa vastuu omasta elämästä. Pitää ottaa vastuu siitä, ettei voi sanoa kaikkeen kyllä. Vastuunotto omasta kalenterista (varsinkin jos olet oman itsesi herra) on erityisen tärkeä asia oppia.”

Joten nyt on meikäläisen aika ottaa vastuu siitä omasta elämästä, eikä vain kirjoittaa siitä. On myös äärimmäisen pelottavaa olla tekemättä mitään, kun on tähän suorittamisen pikajunaan hypännyt. Nyt ajattelin jäädä seuraavalla pysäkillä pois.

Kiitos.

Halu palata kirjoittamisen ja bloggaamisen pariin on, mutta ehkä aloitan sen taas omilla sivuillani. En ota kummiskaan paineita. Jos haluat jäädä seurailemaan, mitä mä hommailen, niin parhaiten se onnistuu Instagramin kautta.

Oman yrityksen kautta valmennukset jatkuvat ja listalla olisi myös omien nettisivujen päivittäminen ja mahdollinen bloggaaminen siellä (taas.) Instagram päivittyy säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tulkaa sinne. Ainakin tarinoiden puolella länkytän harva se päivä.

Kiitos, kun olitte mun matkassa sen vähäisen ajan, mitä Fittarilla viihdyin. Kiitollinen Fitfashionille, että pääsin kokeilemaan, mutta nyt palaan takaisin kotiin. <3

Mahtavaa kevättä!

-Noora

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäminen – mahdoton yhtälö

Mahdottomalta yhtälöltä se ainakin ajoittain tuntuu. Esimerkiksi juuri tällä viikolla. Tällä viikolla ihan tosissani kaipasin palkoillisena oloa. Lapsi oli sairas, joten ”oikeissa töissä” olisin saanut 100% palkan, eikä olisi tarvinnut stressata töistä. Olisin saanut käytännössä palkallisen vapaan, koska sitähän se kipeän lapsen hoitaminen on. 😀 Yrittäjänä palkka oli tuolta päivältä 0 €, mutta siinä oksennuksia siivotessa piti vasurilla hoitaa kirjanpitoa sekä suunnitella seuraavan päivän ohjauksia.

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminenVälillä mietin onko tässä mitään järjen hiventäkään. Ei tukiverkostoa, ei miestä jakamassa vastuuta, mutta omilla harteilla painaa yrityksen asiat, toimeentulo sekä lapsen kasvattaminen. Ja toki se oma jaksaminen. Aikatauluttaminen on välillä ihan helvetistä. Aikataulut reagoivat muuttuviin tilanteisiin vähän kuten korttitalo. Jos yksi kortti kaatuu, romahtaa koko paketti. Omassa korttitalossani yhden asiakkaan ajan peruutus saattaa laittaa koko päivän uuteen uskoon. Nykyään kalenterissa pitää erikseen lukea erikseen melkein jopa suihkussakäynnit. 😀

Kaikessa raskaudessaan tämä on kuitenkin se juttu, mitä haluan tehdä. Elämässä ei pidä tyytyä. Mitään ei saavuta helpolla. Menestyminen vaatii aina riskinottoa, usein myös epävarmuutta. Tuleeko tästä mitään?

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

Onnea 100 vuotias Suomi!

Ja nyt kun olen tämän valitusvirren kirjoittanut, mietin miten hyvin asiat täällä Suomessa ovat. Vaikka minulta menisi nyt kaikki, tuskin joutuisin kadulle. Vaikka yrittäjänä välillä ottaa aivoon kaiken maailman maksut ja tienaamisen mahdottomuus (koska kaikki maksut), en tiedä olisinko missään muussa maassa uskaltanut jäädä tyhjän päälle, kun lähdin yrittäjäksi. Suomessa tietää, ettei jää yksin. Ja vaikka suomalaisista voi olla montaa mieltä, olen itse syvästi suomalaisten puolella. Olen saanut viime vuosina korvaamatonta apua ja tukea näiltä juroilta tovereilta. Vaikkei suomalainen puhu taikka pussaa, auttaa hän aina miestä (tai naista) mäessä. Tällaisen kansan keskellä on ihmisen hyvä elää. ♥

Moni asia on täällä lintukodossa päin seiniä, mutta onko olemassa täydellistä valtiota? Minä arvostan turvallisuutta ja just sitä, ettei jää yksin vaikka kävisi mitä. Välillä heitellään vitsillä että on lottovoitto syntyä Suomeen. Mutta onhan se.

Parasta synttäriä Suomi! <3

yrittajyyden ja aitiyden yhdistaminen

-Noora

P.S. Käykää tsekkaamassa mun IG-tililtä arvonta, jossa voit voittaa ihanat pinkit kuulokkeet joko itselle tai pukinkonttiin.

♥ Seuraathan meikäläisen menoa somessa ♥

Facebook 

Instagram

KESÄKUNTOON VUONNA 2020!

Otsikko antaa olettaa, että kyseessä on puhtaasti painonpudotus -postaus, mutta kirjoitus on sekavaa pohdintaa oman kunnon romahtamisesta ja ylipäätään pinnalla pysymisestä. On meinannut kuulkaas laiva upota monet kerrat tänä syksynä. Äh. Missä välissä tämä elopaino on taas päässyt kohoamaan? Minä vielä kehtaan kutsua itseäni liikunta-alan ammattilaiseksi. Välillä tuntuu, että osaan neuvoa muita, mutta itse olen aivan hukassa. Joskus kirjoitin tekstin saako pt olla lihava? Mä en ole lihava, mutta kaukana siitä, mitä haluaisin olla. Ne meikäläisen tavoitteet ja ihanteet eivät suoranaisesti liity ulkomuotoon, mutta toki kun on hyvässä fyysisessä kunnossa, se usein näkyy ulospäin.

Mites ne mun tavoitteet?

Ne mun alkusyksyn tavoitteet. Kurkkaa, mitä uhkarohkeana lupasin alkusyksystä. Siis oikeasti, anna mun nauraa. Mä olen tällä hetkellä totaalisen väsynyt. Syksy on ollut karsea. Samaan aikaan on tapahtunut hienoja asioita uran näkökulmasta ja olen saanut ihania ystäviä mun elämään. Samalla kuitenkin parisuhde meni puihin ja oli muutto uuteen kotiin edessä -kaksin lapsen kanssa. Miten mä pärjään? Yksi päivä tuntui, etten kovin hyvin, kun itku tuli talven tulosta. Tai lähinnä piruvie siitä, että talvirenkaat pitäisi ostaa ja vaihtaa. En minä osaa.

Oikeasti tää stressi ja muu (seliseli) on kerryttänyt minulle hieman liikaa massaa. Ja nyt ei puhuta lihasmassasta. Olen ehdottomasti tunnesyöjä ja tässä on lennetty jo pitkän aikaa aika matalalla ja karkkipussihan se tuo pikaista lohtua.  Olen ollut auttamattoman väsynyt ja veltto viime ajat. Se minulle kai suotakoot. Joku roti kuitenkin.

kesakuntoon vuonna 2020

Selviydy kaikesta ennätysajassa

Minulla on iso tahtotila parantua masennuksista, sydänsuruista ja muista elämän nurjapuolista ennätysajassa. Niistäkin tulisi suoriutua ja hoitaa ne pois alta nopeasti. Move on. Kaikki tutut sanovat, että sä Noora selviät mistä vaan. Mutta entä jos en? Mä en oikeasti jaksais selvitä yksin aina ja kaikesta. Tahtoisin joskus olla se, joka tullaan nostamaan ylös. Tiedän, etten todellisuudessa ole yksin. Arjessa kuitenkin olen. Yrittämisessä ja äitiydessä on kuitenkin kammottavan iso vastuu ja se vastuu pelottaa. Entä jos mä mokaan kaiken?

Ja kyllä mua inhottaa tämä mun tämänhetkinen kondis.Kuulostaa pinnalliselta, mutta valehtelisin jos väittäisin etteikö se oma peilikuva ottaisi aivoon ja harmittaisi. Heti kun tätä kirjoittelen, muistan miten paljon kaipaan lenkkiä tai kuntosalia. Se on se mun henkireikä. Kesäkunnoista viis.

Milloinkohan sitä oppii olemaan itsensä paras ystävä. Sellainen, ettei se raippa heiluis ihan koko aikaa. Välillä osaisi antaa itselleen kunnon halauksen ja kuiskata korvaan, että hyvin sä vedät.

-Noora

P.S. Mua ei oikeesti kiinnostele mitkään kesäkunnot. 🙂

kesakuntoon vuonna 2020

♥ Seuraathan somessa ♥

Facebook 

Instagram